Oon ollu helmikuun alusta lähtien työssäoppimassa lapsiperheiden kotipalvelussa ja mulle tuli puoltoista viikkoa sitten jalkaan rasitusvamma. Yritin levätä neljä päivää ja jalka tuntuki jo paremmalta, mutta maanantaina ku menin takas töihin jalka alko oireilemaan taas. Jaksoin keskiviikkoon asti yrittää kävellä töissä, mutta torstaiaamuna kivut oli taas sen verran kovat ja lähettiin lääkäriin. Sain lääkäriltä puoltoista viikkoo sairaslomaa, jonka aikana nyt yritän lepuuttaa jalkaa. Tää vaan tarkottaa sitä, että mun valmistuminen luultavasti myöhästyy parilla kuukaudella. Ei siinä mitään, mut stressaan ihan hirveesti joka asiaa joten on ihan hirvee olo koko aika. Enkä nyt oikeen tiiä miten jatkan mun työssäoppimisen loppuun sillä en oo suorittanu näyttöä ollenkaan. Mulla ois ollu enää puoltoist viikkoo harjotteluu jälkellä ku jäin sairaslomalle. Oon kuitenkin sitä mieltä, että terveys ennen valmistumista.
Toinen ongelma, joka mulla on ollu viime aikoina on joku ihmeen kirjotuslukko. En oo saanu tehtyä mun koulutehtäviä enkä oikeen kirjotettua blogiinkaan. Mulla on ollu paljon erilaisia postausideoita, mutta en oo saanu kirjotettua mitään ja ideat on sit kadonnu samalla.
Nää kaikki kuvat on otettu viikko sitten maanantaina, kun mulla oli iltavuoro ja menin vasta kahteentoista töihin. Oli ihana kun sai aamulla mennä ihan omaan tahtiin eikä tarttenu kiirehtii. Olin Kampissa pikkasen liian ajoissa, joten kerkesin shoppailee vähän ja ottamaan muutaman kuvan ihanassa säässä. Kerkesin ostaa ittelleni ihanan pinkin huulipunan ja pinkit mattasankaset aurinkolasit.
Kävin toissa päivänä taas vähän kuvailemassa tuolla ihanassa talvisäässä. Rakastan lunta, mutta en tykkää ku on noin kauheen kylmä. Kerkesin olee taas jonku tunnin ulkona ja aloin olee nii jäässä, että oli pakko lähtee pois. Kerkesin kuitenkin saada kaverin avustuksella muutamat kivat kuvat, kun heittelin lunta ilmaan. Oon nyt monessa blogissa tollasia kuvia nähny. Mäki halusin.
Meillä on ollu tässä viime viikkoina älyttömän rankkaa koulussa, joka päivä ollu puol ysistä neljään. Ollu monenmoista tehtävää ja ryhmätyötä. Mulla on ollu hermot tosi kireellä ja oonki ollu hirveen kiukkunen. Kaikenlisäks tuntuu et joka paikkaan särkee. Oon aivan varma, että kaikki tää johtuu stressistä, sillä oon ihan kohta valmistumassa. Jäljellä on enää viikko koulua plus kuus viikkoa työssäoppimista. Sain tosi mielenkiintosen työssäoppimispaikan perheiden kotihoidosta. Odotan innolla sinne pääsyä, sillä oon ollu vaan kolmessa eri päiväkodissa ja on kiva nähä erilaisia työpaikkoja. Ennen ku meen virallisesti töihin.
Oon kuitenki onnellinen, että tää kaikki on kohta ohi. Vaikka kyllä mua ahdistaa aika paljon työmaailmaan meno. Joudun olemaan niin paljon enemmän vastuussa tekemisistäni ja virheistäni, joita voin tehä. Oon niin täydellisyyden tavottelija ja haluun, et kaikki menee täydellisesti. En myöskään ryhdy tekemään, mitään sellasta, mistä en oo melkee 100% varma et onnistun siinä. Tääki pätee vaan sellasissa asioissa, jossa on mukana muita ihmisiä. Haluun päästä täst tavasta eroon, mutta se on vaan vaikeeta.
Mulla on nyt viime aikoina ollu muutenkin kaikki, jotenkin vaikeeta. En oo jaksanu oikeen tehdä mitään, mutta on vaa pakko jaksaa. Pimeys vaikuttaa kans mun mielialoihin aika paljon. Oon ollu nyt viime päivät, kun aurinko on paistanu, ni paljon pirteempi. Oonki yrittäny panostaa sellasiin asioihin, mistä tykkään, kuten valokuvaus ja kynsien laitto. Toivon kyl et keksisin jostain enemmän tekemistä eikä tarvis istuu koko aika koneella. Oon kattonu tässä viime aikoina enemmän sarjoja, kun laki sallii. Parin viikon sisään on menny kohta kuus tuotantokautta Supernaturalia. On muuten paras sarja ikinä♥
~ Laura
Biisi: Jontte Valosaari - Kiinni jäit ft. Mikael Gabriel
Itkettää, ahistaa, kiukuttaa.. Miten voi olla näin hankalaa työssäoppiminen? Rakastan tota paikkaa, mutta paineet on jostain syystä ihan liian kovat. En tajuu miks. Johtuu varmaan siitä, et ollaan kohta valmistumassa, mutta silti. Meillä on pelkän työssäoppimisen lisäks kolme näyttöviikkoa ja opinnäytetyön tekeminen sekä joku ihan ihme Lapsi ja Media -tehtävä. Ihan liikaa tekemistä sanon minä.
Tän takii en oo oikeesti jaksanu tehä mitään viimeseen kuuten viikkoon. Oon vaa syöny, nukkunu ja käyny töissä. Blogiki on jääny heitteille vaikka postaus ideoita on ollu vaikka muille jakaa, mutta voimia ja jaksamista ei oo ollu kirjottaa mitään. Ja nyt kasvaneen ahdistuksen takia en muista enää mitää mistä oon meinannu kirjottaa.
Tää työssäoppiminen on menny kyllä ihan päin sanonko mitä.. Mulla ja mun ohjaavalla opettajalla ei ainakaa mun mielestä kemiat kohtaa tai mä en tykkää siitä yhtään. Tää voi johtua kyllä siitä, että se mokas sen mun ekan harjottelupaikan kanssa ja mulle jäi siitä traumat. Ymmärrän kyllä, että jokainen tekee virheitä, mutta silti mulle jäi siitä tosi huono fiilis.
Nyt onki sit kaikki ohi ja taas koulussa istumista helmikuuhun asti. Oon vaa niin onnellinen, että se on ohi, vaikka mulle jääkin kauhee ikävä niitä ihania lapsia. Tänään, kun kävin siellä arviointikeskustelussa, menin sinne tahallaan ajoissa, et saan nähdä niitä lapsia viel vähäsen. Olin vaa niin otettu, ku rupesin auttelemaan niitä pukee, koska aikaa oli paljon, että kauhein rasavilli poika siinä pukemistilanteessa anto mulle ihan yhtkkiä pusun. Meinas oikeesti tulla itku siinä vaiheessa (ja nyt tätäkin kirjottaessa meinaa tulla kyyneleet silmiin). Oli ne lapset vaan niin ihania ja tottakai aina sieltä nousee joku suosikki yli muitten, vaikka sitä ei sit mitenkää osotakkaan siellä päiväkodissa, mulla nää suosikit oli sen ryhmän pienimmät lapset eli 3 alle 2 -vuotiasta. Ne oli vaan niin sulosia ja ihania, vaikka ne saattoki aiheuttaa muutamia harmaita hiuksia, sillä he kerkesivät aina joka paikkaan tekemään "pahojaan".
Se arviointikeskustelu oli aika jännä, sillä esim. ku olin itte arvoinu ittelleni yhestä kohasta vaa 1, ni maikka sano että se ei suostu kirjottamaan sitä sinne virallisiin papereihin vaan se kirjotti sinne, että mä olin sanonu 2. Noh.. saanpahan paremman numeron, mutta on se aika jännä, että opettaja ei kuuntele mitä mä oon itte mieltä. Ja muutenki se opettaja käyttäyty siellä vähä hassusti, mutta se siitä. Mennyt on mennyttä. Keskustelun jälkeen jäin viel juttelemaan sen mun ohjaajan kanssa ja kattomaan valokuvia niistä lapsista. Mä oisin niin kovasti vaa halunnu jäädä sinne.
~ Laura
p.s. Kaikki noi kuvat on siltä mun harjottelujaksolta sieltä päiväkodista. Heti ekalla viikolla siel oli vpk:n paloauto käymässä ja loput onki mun luovuuden tuotoksia :D tai niin no osa on tietty lasten tekemiä.
Tänään mä kerkesin jo koulutehtäviltäni koiran kanssa ulos ja valokuvaamaan. Löysin ihan meijän lähteltä krookuksia. Olin ilonen, ku löysin jo jotain väriä luonnosta. Kaikki on vielä niin harmaata ja ruskehtavaa. Tykkään, ku aamut ja illat on jo paljon valosampia. Tuntuu välillä et, ku kello on 8 et se ois vasta neljä. Sitte katon kelloo ja järkytyn, ku kello on jo niin paljon.
Oon nyt kahen päivän sisällä tehny ainakin seittemän kirjallista koulutehtävää. Oon ittestäni oikeesti ylpee nimittäin osa niistä on ollu tekemättä yli puol vuotta ja nyt otin itteäni niskasta kiinni. Mulle kirjalliset tehtävät on vaa ollu aina niin hirveen vaikee alottaa ja tehä. Tuntuu aina siltä, etten osaa alottaa niitä oikein ja mun aina kauheen vaikee alottaa sitä tekstii, koska ajattelen aina et teen sen väärin.
Tänään on mulla ollu puoliks laiskottelupäivä, mutta kuitenki oon ahkeroinu. En oo tänään tehny yhtään mitään muuta, kun istunu koneella ja tehny koulutehtäviä. Mulla on ollu ihan hirveesti rästiin jääneitä kirjallisiatehtäviä, koska sattumoisin inhoon niitä. Siks niitä on jääny niin paljon tekemättä. Nyt otin itteeni niskasta kiinni ja oon tänään saanu tehtyä neljä tehtävää. On kyl ollu hirveen vääntämisen takana, mutta oon ylpee ittestäni, että sain noin monta tehtyä tänään. Vielä on kuitenki monta jäljellä huomiseks. Katotaan sit paljonko mulla on enää hermoja jäljellä.
Tää oli tokavika viikko koulussa, joten enää viikko jäljellä ja sitte työssäoppiminen. Koulussa ei oo ollu mitää sen ihmeempää, kun että käytiin torstaina kattomassa millasta on autsmi -luokalla ja meiltä oli peruttu tostailta sekä perjantailta tunteja. Parit kurssit loppu tällä viikolla, mutta hauskaa on se että meillä ei oo ollu tän seittemän viikon aikana, ku muutama koe. Oon siitä oikeestaan aika ilonen, mutta toistaalta tuntuu aika turhalta opiskella, kun ei oo kokeita.
Ainut kuvistyö, josta tykkään.
Ainoa aine mistä mä oon tällä "jaksolla" tykänny on ollu kuvis, vaikka siinä onki painotettu kuntoutusta. Tehtiin aika monta työtä sillä kurssilla, vaikka se oliki lyhyt. Tehtiin kipsikäsiä aiheella "lähihoitajan käsi", kehonkaavioita vanhoille tapeteille, savitöitä siten että tehtiin ne jonkun esineen päälle ja sitte neulahuovutuksella, jotain eläimiä.
Kuten jo edellisessä postauksessa sanoin, että mulle on tullu nyt joku kauhee shoppailu into. Oikeestaan oon käyny shoppailemassa nyt joka keskiviikko, koska palkitsen itteni hammaslääkäristä selviytymisestä. Keskiviikkona ostin tollasen valkosen pitkähihasen paidan. Oon kattonu sitä monesti Ginassa, mutta en oo viittiny ostaa ku hintaa sillä on ollu vähän yli 34 euroa. Nyt se oli alennuksessa noin joku 17 euroa.
Oon nyt parin viime viikon aikana ruvennut taas lukee kirjoja pitkästä aikaa ja on tullu luettua aika monta. Nimittäin parhaimmillaan on tullu luettua noin 600 sivunen kirja päivässä. Voisin joku päivä tehä pitemmän postauksen kirjoista. Harmittaa vaan ku mulla ei oo tällä hetkellä kotona yhtään sellasta kirjaa, jota en olis jo lukenu. Ja kirjastosta en jaksais kantaa edes takasin kirjoja. Mut on ollu taas kiva lukee niitä, kirjoja lukemalla pääsee ihan toiseen maailmaan.
Lakkasin torstaina kynteni, ku oli tylsää. Ja halusin vähän omaa aikaa. Seuraan Youtubessa cutepolishia, josta löysin tän kynsienlakkaus vinkin. Käytin itte vähän eri värejä, koska mulla ei ollu vihreetä ni käytin mustaa. Sitte toi mun valkonen lakka imi itteensä tosta alla olevasta vihreestä keltastasävyä, mutta näyttää nää silti ihan hyvälle.
Tää viikko on tuntunu hassun lyhyeltä, ku maanantaina oli lomaa. Viime viikko oli kyllä lyhyempi sillä olin vaan kahtena päivänä koulussa. Mitä mä oon tällä viikolla tehny. Ööö.. Ollu koulussa ja kitunu siellä. Koulun käynti on tuntunu työssäoppimisesta asti ihan pelkältä puulta. Meillä on ollu pelkkiä teoriatunteja, joten ei ihan nappaa istua sitä kaheksaa tuntia päivässä koulussa, kun vois tehä töitä sen sijaan. Eipä tässä kuluneen viikon aikana oo kuitenkaan mitään sen ihmeellisempää tapahtunu. Parina aamuna koulu alko vähän myöhempään ja sain nukkuu pikkasen pitempään.
Perjantaina mentiin musiikin ryhmän kanssa Happeen, kun siellä oli joku ihme tapahtuma Moniäänirock2013. Sinä tapahtumassa oli kyse (tietääkseni), että mielenterveyskuntoutujat saavat esiintyä yleisölle perustamiensa bändien kanssa. En kyllä ole 100 % varma oliko kaikki esiintyjät mielenterveyskuntoutujia, mutta kuitenkin. Tää tapahtuma oli suunnattu oikeestaan kokonaan mielenterveyskuntoutujille tai muille kuntoutujille. Paikalla ei oikeestaan ollu nuorisoa tai nuoria, paitsi meidän luokka ja esiintyjistä osa.
Menin sinne oikeestaan aika ennakkoluulosena, koska yleensä meidän musiikkimaikkojen ideat on aika outoja ja ärsyttäviä. Tuolla tilassa oli kyllä aika ahdasta ja tunkkasta, mutta oli siellä oikeesti pari ihan ok bändiä ja artistia. Siellä oli juontajana nelosen Hauskojen kotivideoiden juontaja Sampo Marjomaa ja tuomaroimassa oli ainaki Kristian Meurman. Tuomareita oli monta muutakin, mutta en mä niitä tunnistanu.
Olin siellä noin kahesta puol neljään, mutta sit mulla alko särkee päätä ni päätin lähtee kotiin päin. Meinasin vielä jäädä kuvailemaan kalasatamaan ja sörnäiseen, mutta en mä sit jaksanu, koska alko olee jo nälkä aamupalan jälkee.
Kotona mä kattelin sit vaa koko illan ohjelmia ja elokuvia koneelta. Löysin mulle aivan uuden sarjan Life Unexpected, joka on mun mielestä todella hyvä. Tää kertoo tytöstä, joka on heti syntymän jälkeen annettu adoptoitavaks ja sen jälkeen kiertäny tosi monessa sijaiskodissa. Toi tyttö kuitenki etti oikeet vanhempansa käsiinsä ja sitte alkaa tapahtua.
Tää viikko on menny huomattavasti paljon paremmin, kun viime viikko. Kai se niin menee, että kun hipasee pohjaa ni ei oo ku suunta ylöspäin. Tai siltä nyt ainakin tuntuu. Viime viikonloppu puolisko meni kyllä ihan päin peetä, jos nyt näin nätisti sanotaan. Edellisestä kahdesta postauksesta varmaan huomaakin sen kuinka huono viikko se oli. Meinasin vielä enemmänkin tulla valittamaan tänne, mutta päätin sitten kuitenkin pitää mölyt mahassani.
Nyt mennään jo keskiviikossa ja tähän asti kaikki hyvin. Tänään menin vasta vähän vaille kahdekstoista kouluun, koska aamutunnit oli peruttu. Ja meillä oli vaan 45 min mittanen tunti, josta jouduttiin lähtee aikasemmin Malmitalolle. Sinne me mentiin kattomaan, jotain teatteri esitystä meidän musaryhmän kanssa. Näytelmän/Sketsin nimi oli "True Love Sucks". Linkistä pääsee kyseisen kiertueteatterin sivuille, josta saa enemmän tietoa kyseisestä näytelmästä. Sivuilla sanotaan, että kyseinen näytelmä on hyvä yläasteen tai lukion oppilaille, joten joissan kohdissa tuntu vähän hassulta olla siellä just niitten ya:n oppilaiden seassa kattomassa sitä. Vaikka kyseinen näytelmä oli aivan mahtava, vaikka aluksi sitä todella paljon epäilinkin. Näytelmässä puhuttiin myös suomea ja ruotsia sekasin, että saattaa olla hieman vaikea ymmärtää kaikkea, jos ei hallitse molempia kieliä. Ittellänihän ei ruotsin taidot hirveen hyvät oo, mutta ymmärsin kuitenkin sen verran etten ihan kujalla ollut. Meillä olisi lukkarin mukaan ollut koulua neljään, mutta onneks maikat päästi meidät suoraan näytelmän jälkeen kotiin.
Tän päivän asua.
Maanantaista ja tiistaista mä on oikee osaa sanoo mitää. Taidan olla niin väsynyt jo etten muista tai sit mun muisti on menny. Ei voi tietää.
Koulussa on kyllä hirveen rankkaa. Välillä tuntuu, että töissä vois olla paaaaljon helpompaa, koska a) töistä ei tuu läksyjä b) töitä ei tartte murehtia vapaa-ajalla toisin kuin koulua c) töissä saa tehdä asioita pelkän istumisen sijaan d) töillä ei ole palautuspäiviä työt tehdään samana päivänä e) töissä ei tartte kirjottaa kaikenmaailman esseitä f) ei tule ryhmätöitä, etätehtäviä tai työpäivää ei ole peruttu.
Mulla on koulussa koko ajan ihan kamala stressi päällä. Stressaan oikeesti kaikesta mahdollisesta ja siinä on varmaan yksi syy minkä takia oon sit aina näin väsyny. Kaikenmaailman ryhmätyöt ja esitelmät stressaa eniten. Eilenkin stressasin siitä, kun me käytiin sellasissa kuntoutuspaikoissa tutustumassa ja kaikki muut melkeinpä kävi jossain vammasten asumispalvelussa, koulussa tai päivätoiminta keskuksessa ja mun ryhmä kävi sellasessa mielenterveyskuntoutujien järjestössä. Ni stressasin siitä, että meillä on ihan erilainen se esitelmä. Tai kaikki muut kerto lähihoitajien työstä ja me kerrottiin mitä ne jäsenet tekee siellä. Koska kaikilla muilla se paikka oli sellanen missä hoidetaan niitä asiakkaita ja miellä ei ollu mitään hoidollista siellä. Kyllä stressaan ihan ihme asioista.
Lakkasin tossa viime viikolla kynnet tällä tavalla ja otin ekaa kertaa kuvia ihan tekovaiheistakin:
Ensin aluslakka.
Näitä käytin lakkaukseen.
Meikkiseinellä tuputtelin liukuvärjäystä.
Toinen kerros.
Kärkiin pikkasen tummempaa.
Vielä vähän glitteriä päälle.
Valitettavasti revin nää aika nopeesti pois, vaikka tykkäsinkin näistä. Mutta kun koulussa oli niin stressaavaa, joten sorruin.
Tänään kuitenkin lakkasin uudestaan kynnet ja halusin kokeilla uudestaan niitä kynsitarra jutskia ja tälläset tuli.
Loppuun vielä muutama asukuva viimeviikolta.
Ihana auringonpaiste <3
Mun vauvasta on tullu jo vanha. Naama muuttuu jo harmaaks.
Hurahdin tossa viime viikon aikana myös Netflixiin. Päätin nyt ottaa sen kuukauden ilmasen jäsenyyden ja hyödyntää sen. Voin sanoa, että kovassa käytössä on nämä tunnukset ollut. Monta leffaa jo katottu ja muutamia sarjojakin alotin kattomaan. Kuten Gossip Girliä. Mun rakkaus sarja muutaman vuoden takaa. Onneks tuolla on neljä tuotantokautta kyseistä sarjaa.
~ Hyvää yötä, Laura.
p.s. klikkailkaapa tuolta alhaalta, jos luitte. (:
Eilen oli kyllä yks kamalimmista päivistä pitkään aikaan, vaikka ei mitään suuria kamaluuksia tapahtunutkaan. Koulussa oleminen tuntu koko päivän niin turhalta ja vaikeelta, vaikka mulla olikin vaan muutama tunti koulua. Paikallaan istuminen on vaan niin vaikeeta. Ei mua oo luotu istumaan koulussa paikallaan ja ihan hiljaa. Mulla täytyy olla koko ajan jotain tekemistä ja mieluusti jotain muuta, kun puhelimella leikkimistä. Kaikista paras ois jos saisin tehdä töitä. Muutenki oppisin paljon paremmin tekemällä itse sen asian, mitä pitää oppia.
Toinen kamala juttu tapahtu vasta kotona ruoka-aikaan. Äiti oli ostanu sieltä Tallinnasta, jotain lihaa ja se oli tosi sitketä. Olin jo melkeen syöny ku tajusin yhtäkkiä, että mun poskihampaasta lohjennut pala tai paikka pois. Muutenkin, kun hammaslääkäreitä pelkään ja inhoon, ni ei voi olla kamalampaa asiaa. Ei tää kyllä kipee oo tai mitään mutta poskeen se hankaa ja tuntuu epämukavalle. En tiiä miten tuun selviämään siitä hammalääkäri reissusta. En voi puudutustakaan otataa, koska piikkikammo. Tuli eilen sillon illalla kauhee paniikki reaktio, että mitä mä teen ja rupes ihan kamalasti itkettää.
Siitä mun ilta lähti menee alamäkeen ja kaikki meni pieleen. Ja huonotuuri jatkuu yhä. Aamulla koulu alko puol yheksältä ja aamulla oli jo ollu sellanen olo, etten kouluun jaksa lähtee. Tunnollisena koululaisena lähdin, kuitenkin kouluun. Koulussa sitten odottikin todella ihana tieto. Maikka ona kipeenä ja tunnit peruttu. Seuraavat tunnit alkaa vasta 10:15. Eipä siinä mitään kun vituttaa ja koulussa on istuttava kuitenkin kahteen asti.
Voin sanoa että tällä hetkellä ärsytää ihan älyttömästi palata kouluun. Paljon mielummin osin jäänyt taas kerran sinne työssäoppimispaikkaan. Samat fiiliksethän mulla oli jo sillon syksyllä, kun päiväkotijaksolta palattiin kouluun. Vaikka vanhustyö ei täysin omalta alalta mulla tunnukkaan, paljon mielummin olisin sinne jäänyt töihin. Mä oon sellanen ihminen, etten osaa istua paikoillani ja kuunnella opettajan selityksiä. Mulla pitäis olla koko ajan, jotain tekemsitä. Opin sillä tavalla paljon paremmin.
Toinen syy miks en tykkää palata kouluun on se, että meidän koulu on ihan kamala. Opettajat ei tarkista kokeita ajoissa, ei merkkaa numeroita todistuksiin ajoissa, lukujärjestys vaihtuu viikoittain, välillä jopa päivän sisällä saattaa vaihtuu seuraavan päivän lukkari kolme kertaa. Oppilaat joutuu oikeesti lähettämään kiukkusia sähköposteja opettajille, että numerot tulee varmasti merkatuks tai että kokeet tarkistettais kaks kuukautta kokeen tekemisen jälkeen.
En mä muutenkaan viihdy tuolla ei se meijån luokan ryhmähenki hyvä ole. Koko luokka on jakautunu porukoihin, joista mä en kuulu yhteenkään. Seilaan vähä jokaisen porukan välillä. Tosi monesti käy silleen, että vaihan porukkaa, koska kukaan siinä toisessa porukassa ei kuuntle mua. Tai ne puhuu päälle. Joskus mut jopa ignorataan ihan kokonaan. Ihan ku mua ei ois olemassa. Tätä ei kyllä tapahdu pelkästään koulussa vaan ihan kotonakin. Välillä selitän esim. Äitille jotain asiaa, mutta se ei kuuntele ollenkaan. Tai kävelen olohuoneeseen, ku molemmat vanhemmat on siellä. Ei minkään näköstä reagtiota, vaikka puhuisinki niille. Kai mä sit oikeesti oon niin näkymätön.
Tätä on kyllä tapahtunu ihan koko mun elämän ajan, että ei se mulle uus juttu ole. Toivoisin vaan asioiden muuttuvan. Harmittaa, että aikuiset ihmiset ja omat vanhemmat kohtelee tolla tavalla. Välillä tuntuu, että oon tehny jotain väärin tai että se johtuu musta. Voihan asia niinkin olla, koska tosi monet silleen tekee. Haluisin vaan tietää, ettei vika oo mussa. Muutenkin mulla on jo valmiiks huono itsetunto kaiken sen kiusaamisen jälkeen ja tällänen vaan laskee sitä lisää.
~ Laura
P.s pahoittelen kirjotusvirheitä. Kirjotin tän puhelimella, ni on vaikeempi kattoo niitä.
Niinkun mä eilen vähän arvelinkin niin se tän päivänen opettajan tapaaminen oli aivan turha. Jouduin ihan turhaa kattelee sen naamaa pari tuntia, just ku iloitsin et oon päässy siitä eroon vähäks aikaa. Juteltiin siellä vaan siitä, et millasta meillä on ollu nää kaks ekaa viikkoo tuolla työssäoppimispaikassa. Siis ku meitä on neljä meijän luokkalaista samassa talossa, mut vaa eri osastoilla.
Siitä sit menin neljän aikaan töihin, vaikka mulla ois oikeest alkanu 12 , mutku sinne koululle piti mennä. Oikeesti oisin niin paljon mielummin ollu niitten asukkaitten kanssa siel osastolla. Mullahan oli sit työvuoroo jäljellä enää seittemään asti eli kolme tuntia. Josta noin kaks tuntii tein töitä ja vikan tunnin istuin kahvihuonees jauhamassa suoraan sanottuna paskaa.
Tässä päivässä on kyl ollu kaikki ihan pielessä. Aamulla ku keitin puuroo aamupalaks, ni siitä tuli ihan liian paksuu vaikks ohjeitten mukaa tein. No kyllä sitä kuitenki syömään pysty. Sit ku suorisiin hiukset ni huomasin et mulla on aika kiva "juurikasvu" tai siis ku mulle laitettiin joskus tossa viime vuoden puolella vaaleita raitoja ni ne on kasvamassa pois ja omat hiukset muuttuu pikkasen tummemmiks. Muutenki kaikki lähti menee alamäkeen, ku kello alko lähestyy ilta seittemää. Mä.jostain syystä, varmaanki siitä.et olin nii väsy, törmäilin kaikkee ja kolhin itteeni koko ajan.
Muutenki ärsyttäny koko päivän ku huomenna piti viettää mun synttärei, mut sit ne taas peruuntu monista eri syistä johtuen. Muutenkaa kukaan sukulsinen ei muistanu mun synttäreitä, joten se aiheuttaa vaa lisäö kiukutusta.
Mut nyt meen nukkuu ku silmät painuu jo kiinni. Katotaan jos huomenna valitan taas vähä lisää.
