Kuvia #8

Kesällä tuli kuvailtua aika paljon vesipisaroita.

Mitä teille kuuluu ?

Uuden alku

Hups heijaa, kun aika on mennyt nopeesti. Tuli pidettyä taas vahingossa kuukauden mittainen tauko tänne kirjoittelusta ja sitä edelsi myös hieman hiljaisempi kausi. Mulla ei vaan tämän kevään aikana ole ollut voimia kirjoittaa kahta blogia sekä tehdä töitä päivittäin. Kynsiblogiani olen kirjoitellut aika säännöllisesti, koska kynsiäkin tulee lakkailtua aika usein. Vaikka nautinkin bloggaamisesta oli pakko jättää jotain pois, olin aivan loppu. Nyt olen taas löytänyt energiaa toimia ja ajattelin samalla aloittaa kevyesti kirjoittelemaan tähänkin blogiin.
 
Oon varmaan aikaisemminkin täällä maininnut, että meillä oli töissä todella rankkaa viime vuoden elokuusta tämän vuoden huhtikuuhun. Olin todella lopussa, mutta yritin jaksaa vaan koko ajan eteenpäin. Olen nyt vasta pikkuhiljaa ruvennut tajuamaan, kuinka väsynyt ja lopussa olin. Tuona aikana saatoin nukkua 2-6 tunnin päiväunia sekä vielä yöunet aivan normaalisti. Välillä nukuin jopa kellon ympäri. Kaikki ihmetteli. miten pystyin nukkumana niin paljon. Vetosin koko ajan hyviin unenlahjoihin. 
Nyt huhtikuun jälkeen on alkanut helpottamaan. En ole enää niin väsynyt, eikä mulla ole koko ajan sellaista tunnetta, että tarvitsen päiväunet. Ja vaikka nukkuisinkin päiväunet, ne ei kestä yli tuntia. Töissäkin on helpottanut ja loma häämöttää. Mulla on kesällä onneksi neljä viikkoa lomaa, kahdessa kahden viikon mittaisessa pätkässä. Se tulee kyllä tarpeeseen.

Postauksen kuvituksena on tiistaina kuoriutuneet joutsenenpoikaset. Sain kuulla, että poikaset ovat kuoriutumassa, kävin pakkaamassa kameran töiden jälkeen mukaan ja lähdin kuvaamaan. Olin paikalla noin pari tuntia ja näin kahden poikasen kuoriutuvan, Ne olivat niin älyttömän söpöjä. Vasta kuoriutuneet poikaset näyttivät aivan märiltä räteiltä ja ne olivat todella väsyneitä. Eivätkä jaksaneet edes liikkua, mutta kuivuttuaan ne alkoivat liikkua. Ne ottivat selkeästi myös power nap:ejä, sillä ne nukkuivat lyhyitä hetkiä välillä ja jatkoivat sen jälkeen liikehtimistä. Sanon sen vielä kerran ne oli aivan älyttömän söpöjä!
p.s hommasin uuden kameran ja sen kanssa on vielä jonkin verran harjoittemista

Kuvia #7

Valokuvaus into on taas alkanut palailla talven jälkeen. Talvella ei kerkeä koskaan kunnolla valokuvaamaan, kun aamulla töihin lähtiessä on pimeetä ja kotiin palatessa myös.  Nyt voi vielä, vaikka kuuden aikoihin lähteä valokuvaamaan ja on silti valoisaa. 

#luxhelsinki

Helsingissä oli kaksi viikkoa sitten tapahtuma nimeltä luxhelsinki, jossa ympäri keskustaa oli pystytetty erilaisia valotaideteoksia. Näyttelyn aikana ihailin muiden kuvia Instagramissa ja haaveilin meneväni sinne kaverin kanssa kuvaamaan. Näyttelyn toiseks viimeisenä iltana havahduin, että nyt on pakko mennä, jos haluan nähdä tämän tapahtuman. Pakkasin kimpsut ja kampsut kasaan ja lähdin kohti keskustaa. Kierroksen pituus oli kaksi kilometriä, joka oli mun mielestä just sopiva pituus tälläselle näyttelylle. Ulkona oli kyllä aika paljon pakkasta, joten sormet oli moneen otteeseen jäässä kuvatessa. Onneksi mulla on tosi hyvät hanskat, jotka sai sormet lämpiämään.

Kierroksen ensimmäinen teos nimeltään Sun Effects: Candy House oli heijastettu Ateneumin julkisivuun. Tän parissa tulikin vietettyä pitkä tovi, sillä se oli niin kaunis. Ne kaikki värit. Ateneumin sisällä olisi ollut myös pari teosta, mutta toinen oli rikki ja toiseen oli kauhea jono niin en jäänyt jonottamaan. Harmi sinäänsä, koska sen toisen teoksen näkemistä odotin kovasti. Tulikin hetkeks sellanen fiilis, että voisin lähteä kotiin. Onneksi kuitenkin kiersin koko kierroksen.

Tältä sivulta näette tarkemmin, jos teitä kiinnostaa lukea ja katsella kaikkien teosten kuvat. Mä en kaikista saanut julkaisukelpoisia kuvia, sillä nää kuvat näytti paremmilta kamerassa. Koneella totuus olikin toinen. Vähän harmittaa, mutta onneks tuli muutamia onnistuineita kuvia.
Tuomiokirkon tapuliin heijastettiin videotykillä 3D teos nimeltä Megamap, videomuodossa. Se oli tosi upee. Yhdessä kohdassa näytti ihan oikeasti siltä, että tapulin seinä murentuu palasiksi. Ja tässä oli monia hienoja kohtia. Katsoin tämän kaksi kertaa putkeen tykkäsin.
Tuomiokirkkoon heijastettiin taasen taideteos nimeltä Ilonkuvia. Siinä oli monta vaihtuvaa kuvaa. Kaikista niistä en hirveästi tykännyt, mutta kokonaisuutena tämä oli kiva. Ja pitkä tovi vierähti tätäkin kuvatessa. Plussana tässä oli se, että valonsäteet ja lumisade muodosti oman taideteoksensa ilmaan, kun lumi tanssi valossa.

Sofiankadulla vastapäätä Tuomiokirkkoa pitkin katua oli taideteos nimeltä He olivat täällä. Mun mielestä tämä oli aivan mahtava. Kyseiset hahmot on tehty rautalangasta, joka on maalattu uv-valossa hohtavalla maalilla. Nämä näytti siellä pimeällä kadulla aivan joltain aaveilta ja se olikin varmaan tarkoitus.

Kiersin katsomassa myös kaikki muutkin teokset ja ne olivat osa aivan mahtavia, kun taas osa ei herättänyt minkäänlaisia fiiliksiä. Kolme tuntia minulta meni tämän reitin kiertämiseen ja kuvaamiseen. 
Kävitkö itse paikan päällä? Miltä tällainen tapahtuma kuulostaa?

Kuvia #6

Käytiin joulupäivänä hautausmaalla viemässä haudalle kynttilä ja hyasintti. Toivoin ja pyysin vanhemmilta, että jos voitaisiin mennä vasta illan pimennyttyä. Sillä tiesin siellä palavan tuhansia ja taas tuhansia kynttilöitä. Tunnelma oli tosi koskettava ja vaikuttava sekä siellä oli todella kaunista.
Toivotan teille onnellista uutta vuotta! 
Olkaa varovaisia ja toivottavasti ensi vuodesta tulee vielä parempi. 

Nikke Ankara @ Itis 14.11.2015

Eilen meidän läheisessä ostoskeskuksessa Itiksessä oli joku Soneran järjestämä tapahtuma, jossa Nikke Ankara esiintyi. Oon jo pitkään kuunnellu hänen musiikkiaan ja tykännyt paljon. 
Vuosi sitten, kun Nikke katosi ja sitten vähän myöhemmin hän ilmaantui takasin, vain ilmoittaakseen jättävänsä musiikin teon olin aika pettynyt. Tottakai ymmärsin, että hänen terveytensä on paljon tärkeämpää. Olinkin hyvin iloinen, kun hän tervehtyi ja ryhtyi uudelleen tekemään musiikkia. 

En oo koskaan pahemmin käynyt keikoilla, mitä nyt viime vuosina oon parilla isommalla keikalla käynyt. Ilmaiskeikoilla oon käyny enemmäin. Varsinkin just sellasilla, joissa on mun lempiartsisti/lempiartisteja esiintymässä. 

Kyseessä oli neljän biisin minikeikka. Ensimmäisenä hän esitti Perjantai 13. ja sehän oli aivan täydellinen aloitusbiisi, kun just edellinen päivä oli ollut perjantai 13 päivä ja siihen alkuun Nikke veti viel hyvän alkuspiikin. Seuraavaksi tuli Spesiaali, sitten Koska sä eroot ja viimeisenä Värifilmi. Kaks viimeistä noista biiseistä on ihan mun lemppareita ja kuvasinkin ne jopa videolle, jotta voin jälkeen päin fiilistellä niitä.
Värifilmi on tosi koskettava biisi ja kuten Nikke onkin kertonu, että se on kaikista henkilökohtaisin biisi häneltä ikinä. Livenä tää oli vielä parempi. Siinä esityksessä oli niin paljon tunnetta mukana, että mulla meinas tulla kyyneleet silmiin. 
Lopuks Nikke jakoi vielä nimmareita ja hänen kanssaan sai käydä ottamassa yhteiskuvan. Mun oli tottakai pakko mennä kanssa hakemaan ittelleni nimmari ja kuva.

Koruja kuvaamassa

Yks päivä, sillon joskus auringon vielä paistaessa, lähdin Riikan kanssa kuvaamaan hänen tekemiään koruja. Koruista en osaa sen enempää kertoa, kun niiden olevan tosi hienoja. Meillä ei ollut mitään tiettyä kuvauspaikkaa mielessä ja ajeltiinkin jo pitkään. Aurinkokin meinas jo ruveta katoamaan näkyvistä ja pysähdyttiin vaan jonnekkin kuvaamaan. Löydettiinkin pienen kävelyn jälkeen pari ihan kivaa kuvauspaikkaa.
Oon kerran aikasemmin kuvannu Riikan yhtä sormusta ja tää oli kivaa vaihetelua luontokuvaukseen. Kuvattiin ensin kiven päällä ja siinä sai mun mielestä tosi hienoja kuvia, jossa koru korostuu. Toinen kohta jossa kuvattiin oli syksynväreissä loistavan pensaan edessä. Ainut vaikeus oli saada kamera tarkennettua oikeeseen kohtaan, kun pidin sormuksia kädessä.

Mitä mieltä te ootte näistä kuvista ?

Valokarnevaali 2015

Viime perjantaina työpäivän ja muutaman tunnin kaupungilla pyörimisen jälkeen menin Linnanmäen valokarnevaaleille valokuvaamaan. Moneen vuoteen siellä ei oo tullu käytyä, mutta yks mun omista vanhoista lempparivalokuvista on sieltä otettu, joten pitkästä aikaa halusin sinne mennä.
Oon oikeesti ilonen, että menin. Tuli oltua ulkona pari tuntia ja fiiliskin parani, vaikka kuinka paljon pitkän työviikon jälkeen. Laitteisiinhan mä en menny, kuvasin vaan. Ihan käsivaralla, kun laiskana en jalustaa jaksanu kantaa mukaan. Nautin ihan älyttömästi syysilmasta ja, kun sai sivusta seurata ihmisvilinää. Linnanmäki oli tosi kaunis iltavalaistuksessa ja siellä oli paljon enemmän panostettu kaikkiin valoihin, kun vertaan vuoteen 2012.
Vielä vuosi sitten en olisi varmaan yksin edes kehdannut lähteä sinne pyörimään. En ymmärrä itteeni, mitä oon joskus oikeen ajatellu. Oli niin rentouttavaa kulkea siellä ihan omassa tahdissa ja tehdä jotain mitä rakastan eli valokuvata.
Tykkään näistä kaikista kuvista ihan älyttömästi. Kaikista ihanin ja kaunein kuva on kuitenkin toi keinukaruselli kuva, koska keinukaruselli on vaan paras ja kaunis laite.
Kävitkö sinä valokarnevaaleilla ? 

Kuvia #5

Siis eikö ookkin ihania. Oravat on vaan niin söpöjä. Nää veitikat oli ihan kamalan uteliaita, vaikkain arkoja. Näitä oli neljä eri oravaa ja yks niistä oli tosi rohkee. Se tuli haistelee mun kenkiä ja ihan viereen. Sit välillä jäi vähä kauemmas. Häntä heilu just siihen malliin, että haluis kuitenkin tulla lähemmäs, jos uskaltais.

Mitä mieltä te ootte näistä kuvista ? entäs oravista ?

Viikonloppu mökillä

Toissa viikonloppuna äiti laitto mulle perjantaina viestiä, että tuu mökille. Olin kuitekin sopinu meneväni kaverin kanssa yhteen tapahtumaan, mutta lopulta päädyin perumaan sen menon. Kaheksan aikaan illalla rupesin sitten pakkaamaan ja yheksän aikaan lähin ajamaan kohti meijän mökkiä. Yötä myöten sit ajoin ja olin joskus puol yhen aikaan perillä. Porukat oli jo nukkumassa, kun ei ne tienny mun tulosta, joten jouduin soittaa iskälle et tulisko se avaamaan mulle oven.

Lauantai meni ihan rentoutuessa ja aurinkoa ottaessa. Onnistuin myös polttamaan itteni, sillä olin unohtanu aurinkorasvan siinä kiireessä kotiin. Onneks en palanu pahasti vähän vaan kuumotti ja kutitteli ihoa. Ja lauantai iltana pääsin pitkästä aikaa kunnon saunaan. Meillä on mökillä vaan ihan paras sauna ikinä.

Sunnuntaina käytiin vielä mun serkun luona kylässä, koska ollaan nähty viimeks ehkä vuosi sitten. Käytiin myös kaupassa samalla, sillä serkku asuu sen verran lähellä lähintä kylää. Meidän mökiltä kylälle on kuitenkin 20 km. 
Jäin vielä syömään ja ottamaan aurinkoa iltapäivällä. Kotiin lähdin vasta vähän vaille kahdeksan. Ja ajelin taas illan pimentyessä kotia kohti. Pysähtelin aika monta kertaa ottamaan matkan varrella kuvia laskevasta auringosta ja luonnosta. Sen takia olinkin kotona vasta puol kahentoista aikaan.
Viikonloppu oli ihanan rentouttava ja tuntu, et oisin pitempäänkin ollut jossain. 


Millasia tapoja teillä on rentoutua ?