Surun murtama

Omistan tämän kappaleen minun rakkaalle ihanalle mummilleni. Hän poistui luotamme sunnuntaina 24.3.2013.

Mummi oli jo pitkään huonossa kunnossa, oon saattanut siitä mainitakkin täällä aikasemmin, mutta viikko sitten mummi sai kehkokuumeen, josta ei sitte valitettavasti enää selviytynyt.

Mulla tulee välillä sellanen ihan kamala ikävän tunne ja rupee itkettää ihan älyttömästi. Välillä taas tuntuu siltä, ettei asia oo totta, vaikka kävinkin sunnuntaina katsomassa mummin ruumista. Mun oli pakko mennä katsomaan, jotta saisin niinsanotun varmuuden siitä, että mummi on kuollu ja mun ois helpompi sisäistää asia. Kuulostaa ehkä vähän hassulta. Äiti kerto mulle jo sunnuntai aamuna suru-uutiset, mutta jotenki mä en vaan itkeny. Olin kyllä surullinen ja alakulonen, mutta en itkeny. Tästä syystä mun oli ihan hyvä mennä katsomaan vielä viimeisen kerran mummia, jotta saan tunteet kanssa ulos. Nimittäin heti siellä sairaalalla mua rupes itkettää ja itkinki sit aika hysteerisesti.

Eilen oli vielä sellanen olo, että en todellakaan mene maanantaina kouluun. Otin kuitenkin itseäni niskasta kiinni ja raahauduin kouluun. Koko päivä osoittautui kuitenkin ihan turhaksi, mutta olinpa kuitenkin paikalla.

Oon koittanu pitää itteni koko ajan liikkeessä ja tekemässä jotakin, etten ajattelis kaikkia surullisia ja ikäviä ajatuksia. Kävin koulun jälkeen shoppailemassa ja ostamassa askartelutarvikkeita, jotta voin tehdä pääsiäiskortteja niille mun työssäoppimispaikan vanhuksille. Ajattelin eilen, että ois ihan kiva yrittää piristää heitä jollain tavalla, koska ei heillä kaikilla käy hirveen usein omaisia siellä. Käyn varmaan perjantaina viemässä ne, kun mulla on vapaapäivä.

On se oikeesti vaikee käsittää ja hyväksyä, että oma rakas mummi on kuollu. Varsinkin ku oltiin aina niin läheisiä ja olin aina pienempänä kaiken vapaa-ajan mummilla. Ja vanhempanakin siihen asti, kunnes mummi joutu sinne laitokseen. Alkuaikoina kävin useemmin siellä sairaalassa kattomassa mummia, mutta sitten kun mummin kunto meni huonompaan vähän yli vuosi sitte en oo voinu siellä hirveen usein käydä, koska se on vaan tuntunu niin pahalta. Kattoa kuinka ennen niin iloinen ja nauravainen nainen tuijottaa enää eteenpäin ja vastailee ihan lyhyillä vastauksilla. Ja kattoo kuinka kyseinen ihminen menettää toimintakykynsä.

Mä tiedän, että tää on elämää ja sen kiertokulkua, mutta se on silti tosi vaikeeta. Oon mä kuitenkin ilonen, ettei mummi ton enenmpää joutunu kärsimään ja pääsi aika nopeesti kuitenkin pois. Mulla on kuitenkin kaikki muistot ja valokuvat jäljellä.


~ Laura♥

Puoli maailmaa

Tää viikko on menny huomattavasti paljon paremmin, kun viime viikko. Kai se niin menee, että kun hipasee pohjaa ni ei oo ku suunta ylöspäin. Tai siltä nyt ainakin tuntuu. Viime viikonloppu puolisko meni kyllä ihan päin peetä, jos nyt näin nätisti sanotaan. Edellisestä kahdesta postauksesta varmaan huomaakin sen kuinka huono viikko se oli. Meinasin vielä enemmänkin tulla valittamaan tänne, mutta päätin sitten kuitenkin pitää mölyt mahassani.

Nyt mennään jo keskiviikossa ja tähän asti kaikki hyvin. Tänään menin vasta vähän vaille kahdekstoista kouluun, koska aamutunnit oli peruttu. Ja meillä oli vaan 45 min mittanen tunti, josta jouduttiin lähtee aikasemmin Malmitalolle. Sinne me mentiin kattomaan, jotain teatteri esitystä meidän musaryhmän kanssa. Näytelmän/Sketsin nimi oli "True Love Sucks".  Linkistä pääsee kyseisen kiertueteatterin sivuille, josta saa enemmän tietoa kyseisestä näytelmästä. Sivuilla sanotaan, että kyseinen näytelmä on hyvä yläasteen tai lukion oppilaille, joten joissan kohdissa tuntu vähän hassulta olla siellä just niitten ya:n oppilaiden seassa kattomassa sitä. Vaikka kyseinen näytelmä oli aivan mahtava, vaikka aluksi sitä todella paljon epäilinkin. Näytelmässä puhuttiin myös suomea ja ruotsia sekasin, että saattaa olla hieman vaikea ymmärtää kaikkea, jos ei hallitse molempia kieliä. Ittellänihän ei ruotsin taidot hirveen hyvät oo, mutta ymmärsin kuitenkin sen verran etten ihan kujalla ollut. Meillä olisi lukkarin mukaan ollut koulua neljään, mutta onneks maikat päästi meidät suoraan näytelmän jälkeen kotiin.

Tän päivän asua.

Maanantaista ja tiistaista mä on oikee osaa sanoo mitää. Taidan olla niin väsynyt jo etten muista tai sit mun muisti on menny. Ei voi tietää.

Koulussa on kyllä hirveen rankkaa. Välillä tuntuu, että töissä vois olla paaaaljon helpompaa, koska a) töistä ei tuu läksyjä b) töitä ei tartte murehtia vapaa-ajalla toisin kuin koulua c) töissä saa tehdä asioita pelkän istumisen sijaan d) töillä ei ole palautuspäiviä työt tehdään samana päivänä e) töissä ei tartte kirjottaa kaikenmaailman esseitä f) ei tule ryhmätöitä, etätehtäviä tai työpäivää ei ole peruttu.

Mulla on koulussa koko ajan ihan kamala stressi päällä. Stressaan oikeesti kaikesta mahdollisesta ja siinä on varmaan yksi syy minkä takia oon sit aina näin väsyny. Kaikenmaailman ryhmätyöt ja esitelmät stressaa eniten. Eilenkin stressasin siitä, kun me käytiin sellasissa kuntoutuspaikoissa tutustumassa ja kaikki muut melkeinpä kävi jossain vammasten asumispalvelussa, koulussa tai päivätoiminta keskuksessa ja mun ryhmä kävi sellasessa mielenterveyskuntoutujien järjestössä. Ni stressasin siitä, että meillä on ihan erilainen se esitelmä. Tai kaikki muut kerto lähihoitajien työstä ja me kerrottiin mitä ne jäsenet tekee siellä. Koska kaikilla muilla se paikka oli sellanen missä hoidetaan niitä asiakkaita ja miellä ei ollu mitään hoidollista siellä. Kyllä stressaan ihan ihme asioista.

Lakkasin tossa viime viikolla kynnet tällä tavalla ja otin ekaa kertaa kuvia ihan tekovaiheistakin:

Ensin aluslakka.

Näitä käytin lakkaukseen.

Meikkiseinellä tuputtelin liukuvärjäystä.

Toinen kerros.

Kärkiin pikkasen tummempaa.

Vielä vähän glitteriä päälle.

Valitettavasti revin nää aika nopeesti pois, vaikka tykkäsinkin näistä. Mutta kun koulussa oli niin stressaavaa, joten sorruin.

Tänään kuitenkin lakkasin uudestaan kynnet ja halusin kokeilla uudestaan niitä kynsitarra jutskia ja tälläset tuli.

Loppuun vielä muutama asukuva viimeviikolta. 

Ihana auringonpaiste <3

Mun vauvasta on tullu jo vanha. Naama muuttuu jo harmaaks.

Hurahdin tossa viime viikon aikana myös Netflixiin. Päätin nyt ottaa sen kuukauden ilmasen jäsenyyden ja hyödyntää sen. Voin sanoa, että kovassa käytössä on nämä tunnukset ollut. Monta leffaa jo katottu ja muutamia sarjojakin alotin kattomaan. Kuten Gossip Girliä. Mun rakkaus sarja muutaman vuoden takaa. Onneks tuolla on neljä tuotantokautta kyseistä sarjaa.

~ Hyvää yötä, Laura.

p.s. klikkailkaapa tuolta alhaalta, jos luitte. (:

Pari arvontaa.

Löysinpä Mallun blogista linkin erääseen blogiin, jossa oli ensimmäisenä tuo nimesi.fi arvonta. Jäin lukemaan blogia ja tykästyin siihen. Lisäksi löysin sieltä toisenkin arvonnan, johon päätin osallistua ja kokeilla onneani.

Ziperal arvonta



Nimesi.fi arvonta

Huoh..

Eilen oli kyllä yks kamalimmista päivistä pitkään aikaan, vaikka ei mitään suuria kamaluuksia tapahtunutkaan. Koulussa oleminen tuntu koko päivän niin turhalta ja vaikeelta, vaikka mulla olikin vaan muutama tunti koulua. Paikallaan istuminen on vaan niin vaikeeta. Ei mua oo luotu istumaan koulussa paikallaan ja ihan hiljaa. Mulla täytyy olla koko ajan jotain tekemistä ja mieluusti jotain muuta, kun puhelimella leikkimistä. Kaikista paras ois jos saisin tehdä töitä. Muutenki oppisin paljon paremmin tekemällä  itse sen asian, mitä pitää oppia.

Toinen kamala juttu tapahtu vasta kotona ruoka-aikaan. Äiti oli ostanu sieltä Tallinnasta, jotain lihaa ja se oli tosi sitketä. Olin jo melkeen syöny ku tajusin yhtäkkiä, että mun poskihampaasta lohjennut pala tai paikka pois. Muutenkin, kun hammaslääkäreitä pelkään ja inhoon, ni ei voi olla kamalampaa asiaa. Ei tää kyllä kipee oo tai mitään mutta poskeen se hankaa ja tuntuu epämukavalle. En tiiä miten tuun selviämään siitä hammalääkäri reissusta. En voi puudutustakaan otataa, koska piikkikammo. Tuli eilen sillon illalla kauhee paniikki reaktio, että mitä mä teen ja rupes ihan kamalasti itkettää.

Siitä mun ilta lähti menee alamäkeen ja kaikki meni pieleen. Ja huonotuuri jatkuu yhä. Aamulla koulu alko puol yheksältä ja aamulla oli jo ollu sellanen olo, etten kouluun jaksa lähtee. Tunnollisena koululaisena lähdin, kuitenkin kouluun. Koulussa sitten odottikin todella ihana tieto. Maikka ona kipeenä ja tunnit peruttu. Seuraavat tunnit alkaa vasta 10:15. Eipä siinä mitään kun vituttaa ja koulussa on istuttava kuitenkin kahteen asti.

Näätkö mut ?

Voin sanoa että tällä hetkellä ärsytää ihan älyttömästi palata kouluun. Paljon mielummin osin jäänyt taas kerran sinne työssäoppimispaikkaan. Samat fiiliksethän mulla oli jo sillon syksyllä, kun päiväkotijaksolta palattiin kouluun. Vaikka vanhustyö ei täysin omalta alalta mulla tunnukkaan, paljon mielummin olisin sinne jäänyt töihin. Mä oon sellanen ihminen, etten osaa istua paikoillani ja kuunnella opettajan selityksiä. Mulla pitäis olla koko ajan, jotain tekemsitä. Opin sillä tavalla paljon paremmin.

Toinen syy miks en tykkää palata kouluun on se, että meidän koulu on ihan kamala. Opettajat ei tarkista kokeita ajoissa, ei merkkaa numeroita todistuksiin ajoissa, lukujärjestys vaihtuu viikoittain, välillä jopa päivän sisällä saattaa vaihtuu seuraavan päivän lukkari kolme kertaa. Oppilaat joutuu oikeesti lähettämään kiukkusia sähköposteja opettajille, että numerot tulee varmasti merkatuks tai että kokeet tarkistettais kaks kuukautta kokeen tekemisen jälkeen.

En mä muutenkaan viihdy tuolla ei se meijån luokan ryhmähenki hyvä ole. Koko luokka on jakautunu porukoihin, joista mä en kuulu yhteenkään. Seilaan vähä jokaisen porukan välillä. Tosi monesti käy silleen, että vaihan porukkaa, koska kukaan siinä toisessa porukassa ei kuuntle mua. Tai ne puhuu päälle. Joskus mut jopa ignorataan ihan kokonaan. Ihan ku mua ei ois olemassa. Tätä ei kyllä tapahdu pelkästään koulussa vaan ihan kotonakin. Välillä selitän esim. Äitille jotain asiaa, mutta se ei kuuntele ollenkaan. Tai kävelen olohuoneeseen, ku molemmat vanhemmat on siellä. Ei minkään näköstä reagtiota, vaikka puhuisinki niille. Kai mä sit oikeesti oon niin näkymätön.

Tätä on kyllä tapahtunu ihan koko mun elämän ajan, että ei se mulle uus juttu ole. Toivoisin vaan asioiden muuttuvan. Harmittaa, että aikuiset ihmiset ja omat vanhemmat kohtelee tolla tavalla. Välillä tuntuu, että oon tehny jotain väärin tai että se johtuu musta. Voihan asia niinkin olla, koska tosi monet silleen tekee. Haluisin vaan tietää, ettei vika oo mussa. Muutenkin mulla on jo valmiiks huono itsetunto kaiken sen kiusaamisen jälkeen ja tällänen vaan laskee sitä lisää.

~ Laura

P.s pahoittelen kirjotusvirheitä. Kirjotin tän puhelimella, ni on vaikeempi kattoo niitä.

Tere tulemast Tallinn

Eilen käytiin äitin kanssa päiväristeilyllä Tallinnassa. Päivä alko herätyksellä kello kuusi aamulla, koska laiva lähti klo 9:15 ja lähtöselvityksessä piti olla tuntia aikasemmin. Iskä ajo meidät Länsisatamaan, jossa me käytiin hakemassa meidän hyttikortit ja mentiin laivaan. Laivaan päästäkseen piti kävellä varmaa joku lähemmäs 600 m pitkä käytävä. Tai siltä se ainakin tuntu. Mutta sitten kun päästiin sinne laivaan mentiin suoraan hyttiin. Me varattiin neljän hengen hytti ikkunalla, koska kahen hengen hyttejä ei enää ollu. Muutenki tykkään enemmän sellasista hyteistä, joissa on ikkuna. Meikkasin sitten siellä hytissä, koska en aamulla kotona kerinny. 

Siitä mentiin sitten aamupalalle ekaankattaukseen, joka alko jo puoltuntia ennen laivan lähtöä. Siellä oli niin paljon kaikkea hyvää syötävää, että arvioin syöväni enemmän mitä sit loppujen lopuks pystyin ja ruokaa jäi lautaselle. Mutta kuten kuvasta näkee oli tosi hyvännäköstä ja makusta aamupalaa. Joskus sitä saa hemmotella ittensä tollasella kunnon aamupalalla.

Hassuin juttu meidän hytissä oli se, että siellä oli peilikatto. Tai ei se ollu peilistä tehty, mutta kuitenkin jostain metallista, joka heijasti melkeen yhtä hyvin. Oli se kyllä vähän häiritsevää, ku kokoajan näki katosta ittensä. Mutta oli sen kautta ihan kiva ottaa kuvia. Hehe.

Itse laivamatkahan oli aika lyhyt. Ei kestäny, ku kaks ja puol tuntia. Se aika meni kyllä ihan älyttömän nopeesti, ku käytiin syömässä se aamupalakin. Oltiin yhdessä hujauksessa jo Tallinnan satamassa.
Onneks oltiin kannella siinä just, kun saavuttiin satamaan niin sain kivoja kuvia kaupungista mereltäpäin otettua.

Onneks koko päivän oli myös tosi kaunis sää. Aurinko paisto, vaikka olikin vähän kylmä. Ja mitä iskältä kuulin, että Suomen puolella oli satanu koko päivän lunta. Kävi siis tosi hyvä tuuri, ettei Tallinnassa satanu.

Maissa olo aikaa meillä oli noin hieman yli neljä tuntia. Äiti oli katellu kotona koneelta joitain paikkoja joissa vois käydä sinä aikana, mutta eihän neljä tuntia riitä hirveesti mihinkään. Varsinkin, ku listalla oli ostoskeskuksia ja museoita sekä vanha kaupunki. Joten päädyttiin sitten käymään yhdessä isommassa ostoskeskuksessa, jonne mentiin satamasta taksilla. Aluks meinattiin mennä sellasella ilmasella bussilla, mutta sen tuloon ois ollu melkeen tunti. Päädyttiin siis menemään taksilla. Kuskin mukaan matka kesti seittemän minuuttia, mutta hinta oli aika korkee. Suomenki taksit on halvempia, kun Tallinnassa. Nimittäin tolle seittemän minuutin matkalle tuli hintaa joku 31 euroa. Huhuh sanon minä. Ei Helsingissäkään noin kallista ole. Sillä keskustata pääsee Itä-Helsinkiin vaan 25 eurolla ja se on pitempi matka.

No kierreltiin sitten melkeen kaikki vaatekaupat läpi. Paitsi ne joita on Suomessakin. En nähny tarpeelliseks kiertää niitä. En oikeestaan löytäny mitää paitsi kaks sellasta kivaa paitaa. Niistä on kuvat sitte alempana. Yritin kanssa ettiä mun serkulle yhtä paitaa sen pyynnöstä, mutta en sellasta löytäny.

Äiti pyysi siltä taksikuskilta sen kortin, että voidaan soittaa sille sitten, kun halutaan takasin satamaan päin. Se lupas meille saman matkan 15 eurolla ilman mittaria. Ei tainnu olla virallinen taksikuski tai mistä minä tiedän. No äiti soitti sille ku oltiin shoppailtu tarpeeks ja valmiita menemään vanhaan kaupunkiin. Se oli sellanen paikka minne mä ehdottomasti halusin mennä. Halusin nähdä ne kaikki vanhat talot. Mä jostain syystä tykkään tosi paljon kaikenlaisista vanhoista rakennuksista.

Taksikuski jätti meidät Raekoja platsin viereen ja siitä me sit käveltiin ympäri Vanhaa kaupunkia. Minä kuvasin kaikki mielenkiintosimman näköset rakennukset. Vaikka tänne en kaikkia kuvia laitakkaan. Vähän aikaa, kun oltiin kierrelty mentiin yhteen Raekoja platsilla olevaan kahvilaan. Siinä istuttiin hetki ja lämmiteltiin. Sitte jatkettiin kiertelyä.

Raekoja platsilla oleva kaupungin talo, jonka mukaan aukio on nimetty. Raekoja plats tarkoittaa siis Kaupungin talon aukiota suomeksi.

Nukkekaupan ikkuna

 Vanhasta kaupungista ei oo pitkä kävelymatka satamaan, joten käveltiin sinne. Sataman läheisyydessä käytiin Merekeskuksessa kattomassa oisko siellä ollu jotain ostamisen arvosta, mutta ei siellä ollu ku feikki vaatteita myynnissä. Yritin metsästää sieltä myös sitä paitaa serkulle, mutta sen teki hankalaks ne myyjät, ku ne oli koko ajan tyrkyttämässä vaatteitta ja alusvaatteita. Ei saanu kattoo ollenkaa rauhassa niitä vaatteita mitä siellä oli myynnissä. Se paikka muistuttaa niin paljon, jotain markkinoita tai toreja Suomessa. Sit käytiin kanssa vielä lähempänä satamaa olevassa Sadamarketissa. Siellä sama juttu myyjien ja vaatteitten kanssa. Mutta siellä oli lihaakin myynnissä. Äiti osti sieltä jotain lihaa.

Lakkasin kanssa aamulla hytissä kynnet. Ajattelin, että ku mulla oli tollasia kynsitarroja ni ne vois näyttää kivalle ihan pelkästäänkin. Enää en oo ihan sitä mieltä, kyllä siihen ois alle tarttenu jonkun värillisen lakan. Mutta muuten noi vaikuttaa kivalle.

Joku random peilailu kuva.

Laivalla oli siinä ravintolan vieressä sellanen hajuvesi, meikki ja laukkukauppa. Heti ku astuin sinne sisään näin ton laukun ja kuljetin sen äitin luo. Seki ihastu siihen ja suostu ostamaan sen mulle. Toi on kyllä mun uus rakkaus. Muuta mä en sitten ostanukkaan sieltä. Eckerö Marketista me sitte ostettiin jotain karkkia ja viina. Suurin osa oli äitille.

Nää kaks paitaa ostin sieltä kauppakeskuksesta.

Oli kyllä kiva käydä pitkästä aikaa Tallinnassa. Ollaan siis viimeks käyty siellä varmaan kymmenen vuotta sitten. Ruotsissa me ollaan kaks kertaa käyty kouluristelyjen kanssa. (Äiti oli valvojana.)  Mutta Tallinnassa siis oikeesti tosi kauan aikaa sitten. Käytiin siellä tosi paljon perheen ja mummin kanssa. Ja yleensä oltiin sillon laivalla jopa yötä.

Oli tollanen päiväristeilykin ihan kiva, mutta oisin itte halunnu olla yötä laivalla. Äiti sitä ei tahtonu, joten tälläkertaa tehtiin sitten tälleen.

Nyt tämä neiti menee nukkumaan, koska kello on taas ties kuinka paljon. Oon huomannu, että kirjotan tosi paljon tänne öisin. Hups!

~Laura

Kilpailu

Äänestä ehdotustani Jotexin Sisusta huone - kilpailussa!

Päätimpä minäkin nyt osallistua tähän Jotexin Sisusta huone -kilpailuu.

Mä oikeesti rakastan sisustamista, mutta mun oma huone on niin hankala sisustaa tän muodon vuoks. Enkä mä uusia huonekaluja tänne tuu saamaan. Ni pitää sit toteuttaa itteään tälläsissä kilpailuissa.

~Laura

Yksi ja ainoa

Oon jo monta kertaa tän viikon aikana meinannu kirjottaa tänne postauksen, mutta aina se on tyssänny johonki syyhyn/ tekosyyhyn. Ei oo aikaa, en jaksa, en saa kirjotettuu. No nyt mä kirjotan.

Maanantaina oli eka "työpäivä" loman jälkeen ja mulla alko heti näyttöpäivät. Noh.. Ne meni ihan ok. Luulisin. Siellä oli kyllä kaikkee hässäkkää ja sellasta, etten mä aina ollu se joukon johtaja. Mutta työni mä tein kunnolla. Tiistai jatku samalla meiningillä, mutta sit illalla mulla alko vapaat. Käytiin sit äitin kanssa ajamassa mun autolla, kun se taas kerran halus lähtee ajelee. Huoh. Mutta sitä ennen mä kyllä kävin shoppailemassa. Ei mun ollu tarkotus mennä, mut sit mä kuitenki sorruin sinne menemään. Sorruin sitten ostamaan aika paljon DVD:itä.

Nälkäpeli makso 10 €.

Nää makso yhteensä 3 €.

Ja näistä toinen 6,99€ ja toinen 9,99€.

Kävin ettimässä yhestä kaupasta uutta hiirtä ittelleni, ku vanhasta oli lähteny muoviosia irti. En mä sitä sit löytäny, mut löysin tälläsen geelipallon, joka on vähän niinku stressilelu. Sillä voi kyllä ihan jumpataki käsien lihaksia. Tää makso 6,90€ muistaakseni.

Keskiviikkona mulla oli vapaapäivä, mutta silti heräsin kuuden aikaan aamulla. Kävin nopeesti suihkussa ja sit mun piti mennä itiksen poliisiasemalle tekemään passihakemus, mutta enpä sitten mennykkään. Siellä oli ovessa lappu, että sinne on pakollinen ajanvaraus ja ilman sitä on turha mennä. No kävin sitte apteekissa ostamssa iskälle yskänlääkettä ja ittelleni varalle Strepsilsei. Pyysin et iskä lähtis heittää mut pasilan poliisiasemalle, että saisin sen passihakemuksen vireille. Olin siellä jo puol yheksältä ja puol kymmeneltä olinki jo kotona. Luulin, että siellä menis paljon pitempään. Näin siellä Iina Kuustosen!! Pakko hehkuttaa. 

Kotona mä sit valmistauduin taas lähtöön, koska oltiin sovittu Riikan kanssa leffaan menosta. Käytiin kattomassa Les Misérables. Se oli erikoinen, koska se on musikaali eikä siinä puhuttu ollenkaan. Mutta hyvä se silti oli. Leffan loputtua meillä oli 15 minuuttia aikaa keretä The Circukseen, ku siellä oli Brädin Yksi ja Ainoa -musavideon kuvaukset. Niistä mä en enempää saa kertoa, että mitä kaikkea siellä tapahtu, koska vaitiolovelvollisuus. Mutta HAUSKAA siellä oli, sen voin vannoa. 

Pääsin ottamaan kuvan Jontte Valosaaren kanssa. 

Ja Brädin kanssa myös.

Nimmarijuliste ja Jontelta sain erilliselle paperille nimmarin, joka on jossain tuolla nyt.

Keskiviikon asu. 

Torstaina mulla oli sitte ilta vuoro "töissä", joten menin vasta kahteentoista. Päätin, että meen autolla ku ei siihen aikaan kuitenkaa oo ruuhkaa. Töissä mulla oli ihan normaali päivä ei mitään erikoista. Ja sama meno jatku tänään. Paitsi, että olin jollain ylihoitajan pitämällä luennolla.

Kotiin tultuani mä istahdin koneelle ja päätin vähän herkutella perjantain kunniaksi.

Toivon, että kaikilla on mukava viikonloppu.

~Laura