Eilen oli kyllä yks kamalimmista päivistä pitkään aikaan, vaikka ei mitään suuria kamaluuksia tapahtunutkaan. Koulussa oleminen tuntu koko päivän niin turhalta ja vaikeelta, vaikka mulla olikin vaan muutama tunti koulua. Paikallaan istuminen on vaan niin vaikeeta. Ei mua oo luotu istumaan koulussa paikallaan ja ihan hiljaa. Mulla täytyy olla koko ajan jotain tekemistä ja mieluusti jotain muuta, kun puhelimella leikkimistä. Kaikista paras ois jos saisin tehdä töitä. Muutenki oppisin paljon paremmin tekemällä itse sen asian, mitä pitää oppia.
Toinen kamala juttu tapahtu vasta kotona ruoka-aikaan. Äiti oli ostanu sieltä Tallinnasta, jotain lihaa ja se oli tosi sitketä. Olin jo melkeen syöny ku tajusin yhtäkkiä, että mun poskihampaasta lohjennut pala tai paikka pois. Muutenkin, kun hammaslääkäreitä pelkään ja inhoon, ni ei voi olla kamalampaa asiaa. Ei tää kyllä kipee oo tai mitään mutta poskeen se hankaa ja tuntuu epämukavalle. En tiiä miten tuun selviämään siitä hammalääkäri reissusta. En voi puudutustakaan otataa, koska piikkikammo. Tuli eilen sillon illalla kauhee paniikki reaktio, että mitä mä teen ja rupes ihan kamalasti itkettää.
Siitä mun ilta lähti menee alamäkeen ja kaikki meni pieleen. Ja huonotuuri jatkuu yhä. Aamulla koulu alko puol yheksältä ja aamulla oli jo ollu sellanen olo, etten kouluun jaksa lähtee. Tunnollisena koululaisena lähdin, kuitenkin kouluun. Koulussa sitten odottikin todella ihana tieto. Maikka ona kipeenä ja tunnit peruttu. Seuraavat tunnit alkaa vasta 10:15. Eipä siinä mitään kun vituttaa ja koulussa on istuttava kuitenkin kahteen asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti