Tää päivä alko huonosti jo eilen. Sain joskus eilen illalla työkaverilta viestiä, että kolmas työntekijä meijän ryhmästä on pois tänään. No ei siinä mitään, pakko tehdä kahdestaan töitä koko päivä. Onneks meiltä oli aika moni pois, joten paikalla oli vaan 14 lasta. Työpäivä meni ihan hyvin, vaikka jouduinkin olee ylitöissä.
Töiden jälkeen lähin ettimään Itiksestä yhtä kynsilakkaa, mutta en löytäny. Yritin myyjiltä kysyä löytyiskö sitä varastosta ja he vastaavat ei oota. Vaivautumatta edes katsomaan varastosta ja sattumalta tiesin, että hyllyn alla oli kynsilakkoja. No siinä rupes sit ihan pikkasen ärsyttää ja pistinkin asiasta palautetta netin kautta heti. Siitä ajattelin, että saan ärsytyksen pois ja meen kattomaan cittarista ittelleni pienen palan kakkua, mutta kahvio oli kiinni. Rupes ärsyttää vaan lisää ja ostinkin sitte kokonaisen kakun kylmähyllystä. Sen lisäksi ostin uusimman muumimukin, kukkia ja mariskoolin, joka oli alennuksessa.
Nää piristikin päivää tosi paljon. Nyt oon illalla syöny hyvää ruokaa, kattonu Vampyyripäiväkirjoja sekä syönyt kakkua. Nyt on kaikki hyvin ja kohta meen nukkumaan, että jaksan huomenna töissä.
Eilen meidän läheisessä ostoskeskuksessa Itiksessä oli joku Soneran järjestämä tapahtuma, jossa Nikke Ankara esiintyi. Oon jo pitkään kuunnellu hänen musiikkiaan ja tykännyt paljon.
Vuosi sitten, kun Nikke katosi ja sitten vähän myöhemmin hän ilmaantui takasin, vain ilmoittaakseen jättävänsä musiikin teon olin aika pettynyt. Tottakai ymmärsin, että hänen terveytensä on paljon tärkeämpää. Olinkin hyvin iloinen, kun hän tervehtyi ja ryhtyi uudelleen tekemään musiikkia.
En oo koskaan pahemmin käynyt keikoilla, mitä nyt viime vuosina oon parilla isommalla keikalla käynyt. Ilmaiskeikoilla oon käyny enemmäin. Varsinkin just sellasilla, joissa on mun lempiartsisti/lempiartisteja esiintymässä.
Kyseessä oli neljän biisin minikeikka. Ensimmäisenä hän esitti Perjantai 13. ja sehän oli aivan täydellinen aloitusbiisi, kun just edellinen päivä oli ollut perjantai 13 päivä ja siihen alkuun Nikke veti viel hyvän alkuspiikin. Seuraavaksi tuli Spesiaali, sitten Koska sä eroot ja viimeisenä Värifilmi. Kaks viimeistä noista biiseistä on ihan mun lemppareita ja kuvasinkin ne jopa videolle, jotta voin jälkeen päin fiilistellä niitä.
Värifilmi on tosi koskettava biisi ja kuten Nikke onkin kertonu, että se on kaikista henkilökohtaisin biisi häneltä ikinä. Livenä tää oli vielä parempi. Siinä esityksessä oli niin paljon tunnetta mukana, että mulla meinas tulla kyyneleet silmiin.
Lopuks Nikke jakoi vielä nimmareita ja hänen kanssaan sai käydä ottamassa yhteiskuvan. Mun oli tottakai pakko mennä kanssa hakemaan ittelleni nimmari ja kuva.
