Tyttöjen ilta

Hupsista. Tästä tyttöjen illasta on jo yli kuukausi. Kuvat olin unohtanu muokattuina kansioon ja antanu niitten hautatua muiden kuvien joukkoon. Hyi mua. Iltana/ päivänä tää oli tosi hauska ja meillä oli ihan mahtava ilta. Ainaski mun mielestä.

Suskin mä tapasin jo aikasemmin päivällä ja me mentiin yhdessä kauppaan. Käytiin ostamassa illaks ruuat ja vähän lisää herkkuja meidän kekseihin. Kaupassa käynnin jälkeen tultiin meille ja ruvettiin leipomaan, omnomnom niiin hyviä, keksejä. Haluttiin kokeilla muutamia uusia makuja, joita kumpikaan meistä ei ollu aikasemmin maistanu. Keksitaikina tehtiin tällä reseptillä. Niillä muutoksilla, että tehtiin taikinaa kolminkertanen määrä. Kuulostaa paljolta ja niinhän se olikin, mutta meillä oli niiin paljon kaikkia täytteitä kekseihin. Niihin nähden määrä oli sopiva.  Marianne -kekseistä tuli semmosia, joista kukaan ei ollu varma et tykättiinkö me vai ei, mutta kyllä niitä syömään pysty.



Siinä sitten katseltiin jotain vanhoja salkkareita, kun ei leffaakaan viittitty ruveta kattomaan niin vähäksi aikaa, kun odotettiin Riikkaa saapuvaksi töistä. Melkeenpä heti kun hän pääsi sisälle ni ruvettiin kokkaamaan meille ruuaks tortilloja. Nomnomnom hyvää ruokaa. Juteltiin samalla kaikkien kuulumisia, kun ei oltu pitkään aikaan nähty yhessä. Siinä sitten nomnom syötiin ja juteltiin.

Sitten ruvettiin miettimään mitä seuraavaksi. Leffa, peli vai mitä? Päädyttiin ottamaan meistä uutta yhteiskuvaa, sillä uusin yhteiskuva meistä on varmaan lukion tokalla luokalla otettu ja aika huono laatunen. Siinä sit päädyttiin hassuttelemaan ja pitämään hauskaa kameran edessä. Naurettiin ihan hirveesti.  Kiitos oli älyttömän kiva ilta. (vaikka vasta nyt kirjotankin)

Valotaidetta

Viime kuussa sain inspiraation lähtee harjottelee ottamaan pitkällä valotusajalla valokuvia autojen valoista. Oon monesti katellu netissä tän tyyppisiä kuvia ja halusin ittekkin harjotella niitten ottamista. Loppujen lopuks se on ihan helppoa, mutta jos tuulee ja on vähän heikompi kolmijalka niinkun mulla. Kuville käy niin että suorista valoviivoista tuleekin ihan kiemuraisia. Olin kahdella eri kuvauspaikalla, yritin miettiä paikat silleen et niissä ois jotain mielenkiintosta, ettei se ois vaan ihan suoratie. Päädyin ensiks sit sillalle itäkeskukseen. Siinä tuuli ihan hirveesti ja aluks kuviin tuliki sellasia kunnon kiemuroita, mutta sain pidettyy kameran pariin kuvaan paikallaan. Toisen paikan löytäminen oli vähän hankalampaa, mutta hetken aikaa ajeltuani keksin. Ja siitäkin sain aika hauskan näkösen kuvan.

Kolme alempaa kuvaa on viime viikolta olin tulossa joskus seittemän jälkeen keskustasta kotia päin ja pysähdyin metroasemalla kattomaan ympärilleni. Näin kivan värisiä valoja joka puolella, mutta tiesin etten niistä tuu saamaan yhtään tärähtämätöntä kuvaa. Eihän mulla ollu ees jalustaa mukana, joten rupesin vaan pelleilee ja liikuttelee kameraan vähän. Omasta mielestä noista tuli aika hauskan näkösiä, vaikka ne onkin vaan tollanen valo "sotku".

Jenni Vartiainen @ Tapiolasali, 16.11.2014

Osallistuin joku päivä viimeviikolla Radio Novan nettisivuilla, heidän ja SKV:n järjetemään Jenni Vartiainen -kilpailuun. En olettanu mitään, että muhun otettais yhteyttä tai mitään, mutta heräsin viime keskiviikkona soittoon. Soitolla mua "varoitettiin" ja varmistettiin, että oon puhelimen ääressä iltapäivällä, kun Ile Jokinen soittaa mulle. Sain siis mahdollisuuden voittaa liput Jenni Vartiaisen keikalle. Luulin että kyseessä on jonkinlainen kisa tai kysymyksiä tai jotain, mutta puhuinkin vaan Ilen kanssa ja hän kyselin vain mielipidettäni Jennistä ja hänen musiikistaan. Sitten hän ilmoitti, että olin voittanut liput keikalle. Menin ihan sanattomaks, en enää osannu oikee sanoo mitään. En kyllä omasta mielestäni osannut muutenkaan puhua mitään järkevää.

Noh. Sunnuntai sitten tuli ja käytiin päivällä juhlimassa mun serkun synttäreitä. Siltä suunnattiin suoraan Espooseen vähän vaille kuudeksi, mutta oltiinkin hieman etuajassa ja jouduttiin odottelemaan vähän aikaa.  Voitin siis myös tapaamisen Jennin kanssa, mutta se oli loppujen lopuks vähän omituinen sillä siellä samassa tapaamisessa oli varmaan 20 SKV:n työntekijää. Mutta Jenni oli tosi mukava vaikka tapaamisaika oli todella lyhyt. Tapaamisen jälkeen oli vielä muutaman kymmenen minuutin odottaminen, että päästiin sisälle saliin. Meillä oli ihan älyttömän hyvät paikat kolmosrivin keskellä.

Konsertti oli todella hyvä. En oo Jennin keikalla käyny aikasemmin, mutta olin todella positiivisesti yllättyny. En jotenkin osannut odottaa noin hyvää ja mukaansa tempaavaa konserttia. Alku ennen väliaikaa oli rauhallisempi ja biisit oli versioitu hieman erilaisiksi. Väliajan jälkeen meno muuttui menevämmäksi. Kaikkia biisejä en tuntenut, mutta suurimmasta osasta tykkäsin. En entuudestaan tuntenut suurintaosaa Jennin tuotannosta, vaan tunsin oikeastaan vain radiosoitossa olleet kappaleet. Silti nautin keikasta todella todella paljon. Ihana piristys tän harmauden keskelle.

Syysretki

Enpä muista millon oon viimeks nähny auringon kunnolla. Viime viikot on ollu pelkkää harmaata massaa. Mut siks onki kiva muistella uukauden takaisia aurinkoisia kivoja päiviä.

Lähettiin ajamaan meiltä Porvooseen päin puolenpäivän aikoihin ja käytiin matkalla kaupassa ostamassa pientä syötävää ja juotavaa. Porvoossa meillä oli suuntana Vanha kaupunki. Riikka ei siellä ollu moneen vuoteen käynyt ja mä taas olin siellä ollu viimeks edellis keväänä(?). Syksyllä en ollu vielä kertaakaan siellä ollut. Kaunistahan siellä oli. Olisin vaan toivonu ehkä vähän enemmän syksyn väriloistoa, kun nyt kaikki puut oli kelta-vihreitä. Vaikka aamupäivä oli hieman pilvinen niin myöhemmin rupes aurinkokin paistamaan ihanan lämpimästi.



Meillä oli tosi mukava päivä. Kierreltiin koko päivä ympäri Vanhaa Porvoota ja juteltiin kaikesta sekä katteltiin ympärillemme. Ihan ensimmäisenä mentiin Tuomiokirkkoon, on se vaan niin nätti. Sisältä ja ulkoa. Muuten vaan haahuiltiin ympäriinsä ja käytiin parissa pikku puodissa sisällä. Yhestä pienestä antiikki liikkeestä ostin vanhan kahvipurkin parilla eurolla. Tän liikkeen omistaja oli todella mukava vanhempi rouva ja hänen liikkeessään (näkyy alla olevassa kuvassa kadun päässä) oli kaikenlaista ihanaa vanhaa tavaraa.

Pysähdyttiin myös istumaan raatihuoneen edessä olevan aukion penkeille syömään meijän kaupasta ostamia satsumoita välipalaks. Siinä paistateltiin syysauringon viimeisiä lämpimiä säteitä ja juteltiin kaikesta.



Siinä mihin jätettiin auto parkkiin oli vieressä vanhat junakiskot. Halusin käydä vielä kuvailemassa niillä muutaman asukuvan ja sit me vaan vähän hassuteltiin siinä ja otettiin toisistamme kuvia. Siitä sitten pakkauduttiinkin autoon ja lähdettiin kotia kohti, mutta matkanvarrella käännyttiinkin vielä kattomaan Haikon kartanoa, sillä ei kumpikaan oltu käyty siellä ja seikkailullahan me oltiin. Oon nähny Haikon kartanosta vaan kuvia, siis siitä rakennuksesta. En oo koskaan kattonu netistä tai mistään kuvia kartanon ympäristöstä kuvia. Paikka oli mun mielestä tosi kaunis. Ei viittitty ihan älyttömän pitkälle siitä lähteä tutkimaan, koska meillä alko olee aika kova nälkä ja päätettiin lähtee ettii joku ruokapaikka.
      Meijän ajomatkan varrella oli tullut muutama pizzeria ja päätettiin mennä johonkin niistä. Ku keskusteltiin mihin niistä mennään ni taidettii molemmat tarkottaa eri juttuja ja jouduttiinkin ajamaan aika pitkä matka takas kotiin päin, mutta päästtiinkin syömään sitten sellaseen tositosi pieneen pizzeriaan, joka oli aika mielenkiintonen paikka. Haluuttiin käydä vessassa siinä välissä, kun meidän pizzat valmistettiin, mutta ei meinattu löytää sitä. Vessa sijaitsi nimittäin pizzerina takana olevan asuintalon nurkan takana eikä sinne ollu mitään kylttiä. Kierrettiin Riikan kanssa just väärän nurkan taakse ja palattiin sit takas kysymään missä se vessa olikaan. Tää mies joka oli töissä joutu tulee vähän matkaa näyttää meille missä, se vessa sijaitsikaan. Hups. Kaks blondia liikenteessä.

Onni on

Sain pari viikkoa sitten torstaina hienon mahdollisuuden päästä kuuntelemaan Diandran Dynamiittii levyä ennakkoon Lumia-ratikkaan. Voitin pääsyn facebookin kautta, jostain kisasta johon osallistuin ihan muuten vaan. Sit yllätyinkin. kun löysin facebookin viestikansiosta ilmotuksen, että olin voittanu.

Ratikka lähti Mikonkadun tilausajopysäkiltä. En ollu ihan varma mistä se lähti joten menin sinne jo puol tuntia ennen koko ratikan liikkeelle lähtöä. Oli tosi jännä kokemus päästä ratikkaan kuuntelemaan musiikkia , osallistumaan arvontaan ja syömään herkkuja sekä tietysti juttelemaan Diandran kanssa ja kuuntelemaan parin biisin mittaista akustista konsettia.

Ratikassa oli niin monta ihmistä, kun istumapaikkojakin oli. Jokaiselle penkille oli asetettu meitä varten valmiiks kangaskassit, jotka sisälsi kaikkea pientä kivaa muffinsista t-paitaan. Arvonnassa palkintoina oli matkakaijuttimia, Dynamiittii -levyjä ja pääpalkintona oli kaks Lumia -puhelinta. Toisen puhelimen voitti tosi söötti pikkutyttö, jolle koko puhelin taisi olla ensimmäinen. Ja mä voitin sen toisen. Olin ihan fiiliksissä, kun en yleensä voita mitään.

Koko iltapäivä oli mun mielestä ihan mahtava. Sain kuulla koko Didin levyn ennen muita, pitää hauskaa, jutella Didin kanssa ja kuulla Didin viel esiintyvän livenä. En vaan voi sille mitää, mutta Didillä on vaa ihan mahtava ääni ja parhaiten sen mahtavuus tulee esiin livenä. Muutenkin sain Didistä ihan mahtavan kuvan, kun hän jutteli kaikkien ratikassa olleiden kanssa. Ja siinä vaiheessa kun Didi itse saapui ratikkaan hän kävi tervehtimässä kaikkia ratikassa olevia ihan henkilökohtaisesti.

Kuten otsikkokin jo viittaa, että olin aika onnellinen ton iltapäivän ajan. On se vaan jännä miten noin pienetkin asiat pystyy tekee niin onnelliseksi. Vaikka mun ympärillä oli ihan tuntemattomia ihmisiä, mulla oli kuitenkin hyvä fiilis. Diandran kanssa juttelustakin jäi sellanen fiilis, että hän oikeesti välittää ja häntä kiinnostaa.