Itkettää, ahistaa, kiukuttaa.. Miten voi olla näin hankalaa työssäoppiminen? Rakastan tota paikkaa, mutta paineet on jostain syystä ihan liian kovat. En tajuu miks. Johtuu varmaan siitä, et ollaan kohta valmistumassa, mutta silti. Meillä on pelkän työssäoppimisen lisäks kolme näyttöviikkoa ja opinnäytetyön tekeminen sekä joku ihan ihme Lapsi ja Media -tehtävä. Ihan liikaa tekemistä sanon minä.
Tän takii en oo oikeesti jaksanu tehä mitään viimeseen kuuten viikkoon. Oon vaa syöny, nukkunu ja käyny töissä. Blogiki on jääny heitteille vaikka postaus ideoita on ollu vaikka muille jakaa, mutta voimia ja jaksamista ei oo ollu kirjottaa mitään. Ja nyt kasvaneen ahdistuksen takia en muista enää mitää mistä oon meinannu kirjottaa.
Tää työssäoppiminen on menny kyllä ihan päin sanonko mitä.. Mulla ja mun ohjaavalla opettajalla ei ainakaa mun mielestä kemiat kohtaa tai mä en tykkää siitä yhtään. Tää voi johtua kyllä siitä, että se mokas sen mun ekan harjottelupaikan kanssa ja mulle jäi siitä traumat. Ymmärrän kyllä, että jokainen tekee virheitä, mutta silti mulle jäi siitä tosi huono fiilis.
Nyt onki sit kaikki ohi ja taas koulussa istumista helmikuuhun asti. Oon vaa niin onnellinen, että se on ohi, vaikka mulle jääkin kauhee ikävä niitä ihania lapsia. Tänään, kun kävin siellä arviointikeskustelussa, menin sinne tahallaan ajoissa, et saan nähdä niitä lapsia viel vähäsen. Olin vaa niin otettu, ku rupesin auttelemaan niitä pukee, koska aikaa oli paljon, että kauhein rasavilli poika siinä pukemistilanteessa anto mulle ihan yhtkkiä pusun. Meinas oikeesti tulla itku siinä vaiheessa (ja nyt tätäkin kirjottaessa meinaa tulla kyyneleet silmiin). Oli ne lapset vaan niin ihania ja tottakai aina sieltä nousee joku suosikki yli muitten, vaikka sitä ei sit mitenkää osotakkaan siellä päiväkodissa, mulla nää suosikit oli sen ryhmän pienimmät lapset eli 3 alle 2 -vuotiasta. Ne oli vaan niin sulosia ja ihania, vaikka ne saattoki aiheuttaa muutamia harmaita hiuksia, sillä he kerkesivät aina joka paikkaan tekemään "pahojaan".
Se arviointikeskustelu oli aika jännä, sillä esim. ku olin itte arvoinu ittelleni yhestä kohasta vaa 1, ni maikka sano että se ei suostu kirjottamaan sitä sinne virallisiin papereihin vaan se kirjotti sinne, että mä olin sanonu 2. Noh.. saanpahan paremman numeron, mutta on se aika jännä, että opettaja ei kuuntele mitä mä oon itte mieltä. Ja muutenki se opettaja käyttäyty siellä vähä hassusti, mutta se siitä. Mennyt on mennyttä. Keskustelun jälkeen jäin viel juttelemaan sen mun ohjaajan kanssa ja kattomaan valokuvia niistä lapsista. Mä oisin niin kovasti vaa halunnu jäädä sinne.
~ Laura
p.s. Kaikki noi kuvat on siltä mun harjottelujaksolta sieltä päiväkodista. Heti ekalla viikolla siel oli vpk:n paloauto käymässä ja loput onki mun luovuuden tuotoksia :D tai niin no osa on tietty lasten tekemiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti