En edes tiedä, mistä aloittaa. Pitkään odotettu päivä, joka tunti aivan unelta. Töistä juoksin pää kolmantena jalkana kotiin valmistautumaan illan keikkaa varten. Saatiin äidin kanssa iskältä kyyti Jäähallille ja oltiin siellä noin tuntia ennen lämppärin eli Nikke Ankaran aloittamista.
Keikalle mentäessä oli aika pitkä jono, mutta ei kuitenkaan jouduttu olemaan kylmässä kauaa. Heti, kun päästiin sisälle kävin ostamassa kiertuepaidan, jonka jälkeen lähdettiin etsimään paikkojamme. Mulla alko olee tässä vaiheessa jo jano ja tuoltahan saa vaan avonaisia limu mukeja. Onneksi löysin matkanvarrelta Pepsin -kojun, jossa myytiin limutökkejä ja ostamalla kaks sai dogtag kaulakorun.
Nikke oli aivan mahtava lämppäri, sillä tykkään sen musiikista ja olin jo aivan fiiliksissä enne Cheekin keikan alkua. Cheekin keikka oli aivan mahtava. Täydellinen kokonaisuus, josta nautin täysillä. Meidän edessä oli pari nuorta naista, jotka seiso melkeenpä koko aika. Mähän olen tiedettävästi pätkä, joten jouduin itsekkin seisomaan melkeenpä koko aika, että näin jotain. Mutta ei sekään pilannut mun fiilistä, vaikka se aluksi harmittikin vähän.
Mun lempikohta koko keikassa oli Keinu. Se on muutenkin koko albumilta mun lempibiisi. Se oli hyvin koskettava esitys.
En viitti antaa laajempaa kuvausta keikasta, kun kiertuetta on puolet jäljellä.
Helsingissä oli kaksi viikkoa sitten tapahtuma nimeltä luxhelsinki, jossa ympäri keskustaa oli pystytetty erilaisia valotaideteoksia. Näyttelyn aikana ihailin muiden kuvia Instagramissa ja haaveilin meneväni sinne kaverin kanssa kuvaamaan. Näyttelyn toiseks viimeisenä iltana havahduin, että nyt on pakko mennä, jos haluan nähdä tämän tapahtuman. Pakkasin kimpsut ja kampsut kasaan ja lähdin kohti keskustaa. Kierroksen pituus oli kaksi kilometriä, joka oli mun mielestä just sopiva pituus tälläselle näyttelylle. Ulkona oli kyllä aika paljon pakkasta, joten sormet oli moneen otteeseen jäässä kuvatessa. Onneksi mulla on tosi hyvät hanskat, jotka sai sormet lämpiämään.
Kierroksen ensimmäinen teos nimeltään Sun Effects: Candy House oli heijastettu Ateneumin julkisivuun. Tän parissa tulikin vietettyä pitkä tovi, sillä se oli niin kaunis. Ne kaikki värit. Ateneumin sisällä olisi ollut myös pari teosta, mutta toinen oli rikki ja toiseen oli kauhea jono niin en jäänyt jonottamaan. Harmi sinäänsä, koska sen toisen teoksen näkemistä odotin kovasti. Tulikin hetkeks sellanen fiilis, että voisin lähteä kotiin. Onneksi kuitenkin kiersin koko kierroksen.
Tältä sivulta näette tarkemmin, jos teitä kiinnostaa lukea ja katsella kaikkien teosten kuvat. Mä en kaikista saanut julkaisukelpoisia kuvia, sillä nää kuvat näytti paremmilta kamerassa. Koneella totuus olikin toinen. Vähän harmittaa, mutta onneks tuli muutamia onnistuineita kuvia.
Tuomiokirkon tapuliin heijastettiin videotykillä 3D teos nimeltä Megamap, videomuodossa. Se oli tosi upee. Yhdessä kohdassa näytti ihan oikeasti siltä, että tapulin seinä murentuu palasiksi. Ja tässä oli monia hienoja kohtia. Katsoin tämän kaksi kertaa putkeen tykkäsin.
Tuomiokirkkoon heijastettiin taasen taideteos nimeltä Ilonkuvia. Siinä oli monta vaihtuvaa kuvaa. Kaikista niistä en hirveästi tykännyt, mutta kokonaisuutena tämä oli kiva. Ja pitkä tovi vierähti tätäkin kuvatessa. Plussana tässä oli se, että valonsäteet ja lumisade muodosti oman taideteoksensa ilmaan, kun lumi tanssi valossa.
Sofiankadulla vastapäätä Tuomiokirkkoa pitkin katua oli taideteos nimeltä He olivat täällä. Mun mielestä tämä oli aivan mahtava. Kyseiset hahmot on tehty rautalangasta, joka on maalattu uv-valossa hohtavalla maalilla. Nämä näytti siellä pimeällä kadulla aivan joltain aaveilta ja se olikin varmaan tarkoitus.
Kiersin katsomassa myös kaikki muutkin teokset ja ne olivat osa aivan mahtavia, kun taas osa ei herättänyt minkäänlaisia fiiliksiä. Kolme tuntia minulta meni tämän reitin kiertämiseen ja kuvaamiseen.
Kävitkö itse paikan päällä? Miltä tällainen tapahtuma kuulostaa?
Tältä näytti mun uusivuosi snäpchatin kautta, sillä unohdin kuvata kameralla. Se oli kyllä koko ajan esillä, mutta sillä tuli kuvattua vain ilotulituksia ja muita kuvia. Joten jos seuraat mua snäpissä (@lauraahello) oot jo nähny miten meidän ilta meni.
Suski ja Riikka saapu meille puol viiden aikoihin ja ruvettiin valmistautumaan iltaan. Oltiin tehty jonkun näkönen suunnitelma illan kulusta etukäteen, mutta sovittiin kanssa sellasen fiiliksen sattuessa päälle ei ole suunnitelmaa pakko noudattaa.
Aloitettiin ilta testaamalla Tigerista ostamiamme konfettiputkia. Ei oltu kaupassa tajuttu niiden olevan pelkkiä putkia ilman mitään laukaisumekanismia. Paketit avattauamme ruvettiin ihmettelemään, miten ihmeessä niiden kuuluu toimia. Niissä ei ollut mitään kunnon ohjeita, paitsi "ei saa avata päistä" "heiluta". No eipä onnistunut näillä ohjeilla. Tehtiinkin sitten ohjeiden vastaisesti ja revittiin päät auki, jolloin saatiin puhallettua konfetit ulos. Näiden toimimattomuus oli kuitenkin niin hauskaa, että naurettiin ja kikatettiin älyttömästi.
Ruuaksi tehtiin tortilloja, sillä ne on niin muunneltavissa ja saatiin niistä helposti kaikkien meidän makuun sopivia. Ennen ruuanlaittoa lakkasin vielä Suskin kynnet ja samaan aikaan Riikka meikkaili sillä välillä.
Oli ihana pitkästä aikaa nähdä ja viettää aikaa kunnolla yhdessä, kun asutaan kuitenkin eri puolilla suomea. Koko ajan höpöteltiin kaikkea ja vaihdettiin kuulumisia. Kuunnteltiin musiikkia ja syötiin herkkuja. Olin aamulla leiponu yllätykseks After Eight -mutakakun, joka maistui meille hyvin.
Meillä oli myös meille perinteiseksi muodostunut kuvaushetki, jossa yritetään ottaa yhteiskuva, mutta jostain syystä se menee aina pelleilyks. Taidettiin kyllä saada muutama normaali kuva otettua.
Vähän vaille kakstoista muistettiin valaa tinat. Multa ois ainakin varmaan unohtunut, sillä niin moneen vuoteen en oo sitä tehny. Onneks muistettiin, sillä niitä oli hauska yrittää tulkita niiden merkitystä.
Puolen yön aikaan mentiin parvekkeelle kattomaan ja kuvaamaan, tai minä kuvasin, ilotulituksia. Niitä räjähtelikin ainakin viime vuoteen nähden ennätysmäinen määrä tässä lähistöllä. Sen jälkeen sytyteltiin muutamat tähtisädetikut, jotka on aina vaan yhtä nättejä.
Siinä vaiheessa, kun mun vanhemmat tuli takasin kotiin koiravaihdeiksi. Meidän koira siis pelkää raketteja. Me lähdettiin autolla liikenteeseen ja kohti lähintä yökerhon tyyppistä mestaa. Haluttiin päästä tanssimaan ja tanssittua tulikin niin paljon, että jalat on ollu nyt kaks päivää kipeet. Voi, että meillä oli hauskaa.
Kotona mä olin puol viideltä sen jälkeen, kun olin vieny tytöt Suskille yöks. Kotona mua odotti vielä koiran lenkitys, kun pauke oli jo hiljentynyt ja koira uskalsi lähteä pitemmälle lenkille.
Oli kyllä tosi kiva ilta kavereiden kanssa pitkästä aikaa. Kiitos!
Miten teidän uusivuosi meni ?
