Tänään mä kerkesin jo koulutehtäviltäni koiran kanssa ulos ja valokuvaamaan. Löysin ihan meijän lähteltä krookuksia. Olin ilonen, ku löysin jo jotain väriä luonnosta. Kaikki on vielä niin harmaata ja ruskehtavaa. Tykkään, ku aamut ja illat on jo paljon valosampia. Tuntuu välillä et, ku kello on 8 et se ois vasta neljä. Sitte katon kelloo ja järkytyn, ku kello on jo niin paljon.
Oon nyt kahen päivän sisällä tehny ainakin seittemän kirjallista koulutehtävää. Oon ittestäni oikeesti ylpee nimittäin osa niistä on ollu tekemättä yli puol vuotta ja nyt otin itteäni niskasta kiinni. Mulle kirjalliset tehtävät on vaa ollu aina niin hirveen vaikee alottaa ja tehä. Tuntuu aina siltä, etten osaa alottaa niitä oikein ja mun aina kauheen vaikee alottaa sitä tekstii, koska ajattelen aina et teen sen väärin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti