Kaikki tuntuu niin vaikeelta

Oon ollu helmikuun alusta lähtien työssäoppimassa lapsiperheiden kotipalvelussa ja mulle tuli puoltoista viikkoa sitten jalkaan rasitusvamma. Yritin levätä neljä päivää ja jalka tuntuki jo paremmalta, mutta maanantaina ku menin takas töihin jalka alko oireilemaan taas. Jaksoin keskiviikkoon asti yrittää kävellä töissä, mutta torstaiaamuna kivut oli taas sen verran kovat ja lähettiin lääkäriin. Sain lääkäriltä puoltoista viikkoo sairaslomaa, jonka aikana nyt yritän lepuuttaa jalkaa. Tää vaan tarkottaa sitä, että mun valmistuminen luultavasti myöhästyy parilla kuukaudella. Ei siinä mitään, mut stressaan ihan hirveesti joka asiaa joten on ihan hirvee olo koko aika. Enkä nyt oikeen tiiä miten jatkan mun työssäoppimisen loppuun sillä en oo suorittanu näyttöä ollenkaan. Mulla ois ollu enää puoltoist viikkoo harjotteluu jälkellä ku jäin sairaslomalle. Oon kuitenkin sitä mieltä, että terveys ennen valmistumista.

Toinen ongelma, joka mulla on ollu viime aikoina on joku ihmeen kirjotuslukko. En oo saanu tehtyä mun koulutehtäviä enkä oikeen kirjotettua blogiinkaan. Mulla on ollu paljon erilaisia postausideoita, mutta en oo saanu kirjotettua mitään ja ideat on sit kadonnu samalla.



Nää kaikki kuvat on otettu viikko sitten maanantaina, kun mulla oli iltavuoro ja menin vasta kahteentoista töihin. Oli ihana kun sai aamulla mennä ihan omaan tahtiin eikä tarttenu kiirehtii. Olin Kampissa pikkasen liian ajoissa, joten kerkesin shoppailee vähän ja ottamaan muutaman kuvan ihanassa säässä. Kerkesin ostaa ittelleni ihanan pinkin huulipunan ja pinkit mattasankaset aurinkolasit.





~ Laura

Stressi ja ahdistus - VIHDOINKIN OHI !

Itkettää, ahistaa, kiukuttaa.. Miten voi olla näin hankalaa työssäoppiminen? Rakastan tota paikkaa, mutta paineet on jostain syystä ihan liian kovat. En tajuu miks. Johtuu varmaan siitä, et ollaan kohta valmistumassa, mutta silti. Meillä on pelkän työssäoppimisen lisäks kolme näyttöviikkoa ja opinnäytetyön tekeminen sekä joku ihan ihme Lapsi ja Media -tehtävä. Ihan liikaa tekemistä sanon minä.

Tän takii en oo oikeesti jaksanu tehä mitään viimeseen kuuten viikkoon. Oon vaa syöny, nukkunu ja käyny töissä. Blogiki on jääny heitteille vaikka postaus ideoita on ollu vaikka muille jakaa, mutta voimia ja jaksamista ei oo ollu kirjottaa mitään. Ja nyt kasvaneen ahdistuksen takia en muista enää mitää mistä oon meinannu kirjottaa.

Tää työssäoppiminen on menny kyllä ihan päin sanonko mitä.. Mulla ja mun ohjaavalla opettajalla ei ainakaa mun mielestä kemiat kohtaa tai mä en tykkää siitä yhtään. Tää voi johtua kyllä siitä, että se mokas sen mun ekan harjottelupaikan kanssa ja mulle jäi siitä traumat. Ymmärrän kyllä, että jokainen tekee virheitä, mutta silti mulle jäi siitä tosi huono fiilis.

Nyt onki sit kaikki ohi ja taas koulussa istumista helmikuuhun asti. Oon vaa niin onnellinen, että se on ohi, vaikka mulle jääkin kauhee ikävä niitä ihania lapsia. Tänään, kun kävin siellä arviointikeskustelussa, menin sinne tahallaan ajoissa, et saan nähdä niitä lapsia viel vähäsen. Olin vaa niin otettu, ku rupesin auttelemaan niitä pukee, koska aikaa oli paljon, että kauhein rasavilli poika siinä pukemistilanteessa anto mulle ihan yhtkkiä pusun. Meinas oikeesti tulla itku siinä vaiheessa (ja nyt tätäkin kirjottaessa meinaa tulla kyyneleet silmiin). Oli ne lapset vaan niin ihania ja tottakai aina sieltä nousee joku suosikki yli muitten, vaikka sitä ei sit mitenkää osotakkaan siellä päiväkodissa, mulla nää suosikit oli sen ryhmän pienimmät lapset eli 3 alle 2 -vuotiasta. Ne oli vaan niin sulosia ja ihania, vaikka ne saattoki aiheuttaa muutamia harmaita hiuksia, sillä he kerkesivät aina joka paikkaan tekemään "pahojaan".

           

Se arviointikeskustelu oli aika jännä, sillä esim. ku olin itte arvoinu ittelleni yhestä kohasta vaa 1, ni maikka sano että se ei suostu kirjottamaan sitä sinne virallisiin papereihin vaan se kirjotti sinne, että mä olin sanonu 2. Noh.. saanpahan paremman numeron, mutta on se aika jännä, että opettaja ei kuuntele mitä mä oon itte mieltä. Ja muutenki se opettaja käyttäyty siellä vähä hassusti, mutta se siitä. Mennyt on mennyttä. Keskustelun jälkeen jäin viel juttelemaan sen mun ohjaajan kanssa ja kattomaan valokuvia niistä lapsista. Mä oisin niin kovasti vaa halunnu jäädä sinne.

        ~ Laura

p.s. Kaikki noi kuvat on siltä mun harjottelujaksolta sieltä päiväkodista. Heti ekalla viikolla siel oli vpk:n paloauto käymässä ja loput onki mun luovuuden tuotoksia :D tai niin no osa on tietty lasten tekemiä.

Life Unexpected

Tää viikko on tuntunu hassun lyhyeltä, ku maanantaina oli lomaa. Viime viikko oli kyllä lyhyempi sillä olin vaan kahtena päivänä koulussa. Mitä mä oon tällä viikolla tehny. Ööö.. Ollu koulussa ja kitunu siellä. Koulun käynti on tuntunu työssäoppimisesta asti ihan pelkältä puulta. Meillä on ollu pelkkiä teoriatunteja, joten ei ihan nappaa istua sitä kaheksaa tuntia päivässä koulussa, kun vois tehä töitä sen sijaan. Eipä tässä kuluneen viikon aikana oo kuitenkaan mitään sen ihmeellisempää tapahtunu. Parina aamuna koulu alko vähän myöhempään ja sain nukkuu pikkasen pitempään. 

Perjantaina mentiin musiikin ryhmän kanssa Happeen, kun siellä oli joku ihme tapahtuma Moniäänirock2013.  Sinä tapahtumassa oli kyse (tietääkseni), että mielenterveyskuntoutujat saavat esiintyä yleisölle perustamiensa bändien kanssa. En kyllä ole 100 % varma oliko kaikki esiintyjät mielenterveyskuntoutujia, mutta kuitenkin. Tää tapahtuma oli suunnattu oikeestaan kokonaan mielenterveyskuntoutujille tai muille kuntoutujille. Paikalla ei oikeestaan ollu nuorisoa tai nuoria, paitsi meidän luokka ja esiintyjistä osa. 

Menin sinne oikeestaan aika ennakkoluulosena, koska yleensä meidän musiikkimaikkojen ideat on aika outoja ja ärsyttäviä. Tuolla tilassa oli kyllä aika ahdasta ja tunkkasta, mutta oli siellä oikeesti pari ihan ok bändiä ja artistia. Siellä oli juontajana nelosen Hauskojen kotivideoiden juontaja Sampo Marjomaa ja tuomaroimassa oli ainaki Kristian Meurman. Tuomareita oli monta muutakin, mutta en mä niitä tunnistanu.

Olin siellä noin kahesta puol neljään, mutta sit mulla alko särkee päätä ni päätin lähtee kotiin päin. Meinasin vielä jäädä kuvailemaan kalasatamaan ja sörnäiseen, mutta en mä sit jaksanu, koska alko olee jo nälkä aamupalan jälkee.

Kotona mä kattelin sit vaa koko illan ohjelmia ja elokuvia koneelta. Löysin mulle aivan uuden sarjan Life Unexpected, joka on mun mielestä todella hyvä. Tää kertoo tytöstä, joka on heti syntymän jälkeen annettu adoptoitavaks ja sen jälkeen kiertäny tosi monessa sijaiskodissa. Toi tyttö kuitenki etti oikeet vanhempansa käsiinsä ja sitte alkaa tapahtua.

~ Laura

Pienet asiat tekee iloiseksi

Käytiin lauantaina 23.3 äidin puolen suvun kanssa juhlimassa mun vaarin syntymäpäiviä Ravintola Jailbirdissä Helsingin Katajanokalla. Meitä oli siellä paikalla 14 henkilöä ja sen takia jouduttiin odottamaan ruokia aika kauan. Muutama meistä nimittäin otti alkupalat ja se viivästytti kaikkien muidenkin ruokailua, joten odotettiin tunti meidän ruokia. Sitten ku ne ruuat tuli ni ne annokset oli iha mitättömän kokoset ja sen jälkeen jäi vielä nälkä. Ja sitä odottaessahan oli tullut jo ihan kamala nälkä. Itte söin ylikypsää härkää ja perunapyreetä tryffeleitten kanssa. Oli se ruoka hyvän makusta, mutta sitä vaan oli liian vähän.

En mä muutenkaan nauti niin paljon näiden mun sukulaisten seurasta, koska suurin osa heistä on kauheita tiukkapipoja. Mun enoki yrittää koko ajan kasvattaa mua, vaikka oon jo aikuinen. Ja sit kuitenki täällä kertaa se itte kutsuu mua "kamerahemmoks". Ihan, ku mulla ei ois nimee. Ärsytti siinä vaiheessa ihan älyttömästi ja sit ku sen omat lapset vaa riehu koko ajan siinä mun vieressä.

Siellä sisällä ei ollu, ku yks selli enää sellin näkönen. Kaikki muut on oikeestaan muutettu hotellihuoneiks tai niille on tehty jotain muuta. Mutta tossa nyt on siitä ainoosta sellistä kuva, aika karunnäkönen.

Ruokaa ennen meille tarjoiltiin vettä ja näkkileipää

Tossa kaupunginosassa on mun mielestä kauniita taloja, joten päädyin taas kuvailemaan muutaman siitä lähistöltä.

Mulle on kans nyt tän kahen viime viikon aikana tullu taas joku askartelu into. Se alko siitä, ku mua alko ärsyttää meidän vessan ovessa, sattuneesta syystä, oleva nyrkin jälki. Päätin kehittää siihen päälle jotain, joka peittää sen jäljen. Tällänen peite siihen sit synty.

Sen jälkeen mua rupes kiinnostaa pääsiäiseen liittyvä askartelu. Halusin kans tuottaa iloa muille ihmisille ja päätin askarrella pääsiäiskortteja. Tein ne niille vanhuksille sinne mun työssäoppimispaikkaan. Alhaalta löytyy kuvia niistä korteista. Kävin viemässä kortit sinne paikkaan perjantaina. Toinen mun "omista" asukkaista istu siellä päiväsalissa ja menin juttelemaan hänelle. Jutteltiin siinä hetki ja sitte kaivoin mun laukusta kortin hänelle. Selitin, että olin tehny sen itte ja halusin ilahduttaa heitä siellä osastolla. Huomasin heti kuinka iloseks tämä rouvva tuli, koska hänen perusolemus on vähän sellanen masentuneen olonen. Hän rupesi heti hymyilemään ja sano: "Kiitos, tää on hieno." Oli kyllä ittelläki ihan mahtava fiilis, kun sieltä osastolta lähin, sillä olin saanu niin monet iloseks. Tosi monet kiitti ja rupes hymyilemään. Ja eräs herra avas silmätkin ihan kattoakseen vaan sitä korttia. Ja eräs toinen rouva jonka en kertaakaan nähny sen työssäoppimisen aikana ottavan mitään omiin käsiinsä otti sen mun antaman kortin käteen. Ja mun lemppari rouva ihan halas mua.

Perjantain asu.

~ Laura

Yksi ja ainoa

Oon jo monta kertaa tän viikon aikana meinannu kirjottaa tänne postauksen, mutta aina se on tyssänny johonki syyhyn/ tekosyyhyn. Ei oo aikaa, en jaksa, en saa kirjotettuu. No nyt mä kirjotan.

Maanantaina oli eka "työpäivä" loman jälkeen ja mulla alko heti näyttöpäivät. Noh.. Ne meni ihan ok. Luulisin. Siellä oli kyllä kaikkee hässäkkää ja sellasta, etten mä aina ollu se joukon johtaja. Mutta työni mä tein kunnolla. Tiistai jatku samalla meiningillä, mutta sit illalla mulla alko vapaat. Käytiin sit äitin kanssa ajamassa mun autolla, kun se taas kerran halus lähtee ajelee. Huoh. Mutta sitä ennen mä kyllä kävin shoppailemassa. Ei mun ollu tarkotus mennä, mut sit mä kuitenki sorruin sinne menemään. Sorruin sitten ostamaan aika paljon DVD:itä.

Nälkäpeli makso 10 €.

Nää makso yhteensä 3 €.

Ja näistä toinen 6,99€ ja toinen 9,99€.

Kävin ettimässä yhestä kaupasta uutta hiirtä ittelleni, ku vanhasta oli lähteny muoviosia irti. En mä sitä sit löytäny, mut löysin tälläsen geelipallon, joka on vähän niinku stressilelu. Sillä voi kyllä ihan jumpataki käsien lihaksia. Tää makso 6,90€ muistaakseni.

Keskiviikkona mulla oli vapaapäivä, mutta silti heräsin kuuden aikaan aamulla. Kävin nopeesti suihkussa ja sit mun piti mennä itiksen poliisiasemalle tekemään passihakemus, mutta enpä sitten mennykkään. Siellä oli ovessa lappu, että sinne on pakollinen ajanvaraus ja ilman sitä on turha mennä. No kävin sitte apteekissa ostamssa iskälle yskänlääkettä ja ittelleni varalle Strepsilsei. Pyysin et iskä lähtis heittää mut pasilan poliisiasemalle, että saisin sen passihakemuksen vireille. Olin siellä jo puol yheksältä ja puol kymmeneltä olinki jo kotona. Luulin, että siellä menis paljon pitempään. Näin siellä Iina Kuustosen!! Pakko hehkuttaa. 

Kotona mä sit valmistauduin taas lähtöön, koska oltiin sovittu Riikan kanssa leffaan menosta. Käytiin kattomassa Les Misérables. Se oli erikoinen, koska se on musikaali eikä siinä puhuttu ollenkaan. Mutta hyvä se silti oli. Leffan loputtua meillä oli 15 minuuttia aikaa keretä The Circukseen, ku siellä oli Brädin Yksi ja Ainoa -musavideon kuvaukset. Niistä mä en enempää saa kertoa, että mitä kaikkea siellä tapahtu, koska vaitiolovelvollisuus. Mutta HAUSKAA siellä oli, sen voin vannoa. 

Pääsin ottamaan kuvan Jontte Valosaaren kanssa. 

Ja Brädin kanssa myös.

Nimmarijuliste ja Jontelta sain erilliselle paperille nimmarin, joka on jossain tuolla nyt.

Keskiviikon asu. 

Torstaina mulla oli sitte ilta vuoro "töissä", joten menin vasta kahteentoista. Päätin, että meen autolla ku ei siihen aikaan kuitenkaa oo ruuhkaa. Töissä mulla oli ihan normaali päivä ei mitään erikoista. Ja sama meno jatku tänään. Paitsi, että olin jollain ylihoitajan pitämällä luennolla.

Kotiin tultuani mä istahdin koneelle ja päätin vähän herkutella perjantain kunniaksi.

Toivon, että kaikilla on mukava viikonloppu.

~Laura

Pettävällä jäällä

Huh Huh.. Nyt on loma. Ihanaa! Tein tossa lauantain ja sunnuntain välisenä yönä yövuoron siellä mun työssäoppimis paikassa, koska meidän koulu on sitä mieltä, että kaikkia vuoroja pitää kokeilla. Olihan se hassua valvoa koko yö, ku normaalisti pitäs mennä aikasin nukkumaan. Töihinki menin vaa tuntia aikasemmin, ku oisin ruvennu valmistautuu nukkumaan. Yövuoroonhan mä valmistauduin silleen, että nukuin päivällä kolmeen asti, et ei tulis sitä vaihetta yöllä "nyt mä nukahan". Oli mulla kanssa teetä ja energiajuomaa mukana. Yöllä siellä on jotenki ihanan rauhallista ni ei tartte koko aikaa olla menossa ja kerkesin jopa tekee siellä kouluhommia. Munhan pitää siis tutustua kahen mun näyttöasukkaan lääkelistaan, joten sitä mä siellä koko yön tutkiskelin, koska se pitää palauttaa opettajalle. Onneks sain sen valmiiks nimittäin siinä oli varmaa lähemmäs 20 eri lääkettä, joista kaikista piti selvittää vaikuttava-aine, käyttötarkoitus, miten se vaikuttaa, haittavaikutukset, annostus ja vahvuus. Oli niitä kiva kirjotella siellä kahentoista jälkeen yöllä.

Ennen ku mä sinne töihin lähin ni oikeestaan mä vaan lagailin kotona ja yritin kerää voimia yötä varten. Loppujen lopuks mulle tuli kuitenki niin tylsää. Ni viritin sit yhen lampun silleen, et saisin kunnon valaistuksen kuviin. Otin aika paljon kuvia, mut olin muutamaan vaa tyytyväinen.

     

Kävin kans suihkussa ja pidin pyyhettä ihan hetken päässä ja sit otin pois, mut hiukset jäi tollaseks ni oli pakko suoristaa. Mulla on kuitenkin luonnostaan todella taipusat hiukset ja välillä tuntuu että niillä on ihan omatahto eikä ne tottele mua ollenkaa. Oon huomannu, et jos en heti suihkun jälkeen kuivaa hiuksia föönillä ni sit oikeest on ihan tollaset kiharat vaikka en ois koskenukkaan hiuksiini. Mut kyllä ne sit suoristamisen jälkeen pysyy suorana. Varsinki, jos pistän sitä Loréalin Studio Silk&Glossy -suoristajaa.

Mitään ihmeellistähän tässä nyt ei oo tapahtunu, vaikka välillä onki tuntunu kauheen vauhdikkaalta. Oisin halunnu lähtee nyt lomalla laivalla Tallinnaan, mutta munpa passi meniki vanhaks vuoden alussa, joten enpäs lähekkään. Kyllä mä Ruotsiin pääsisin ajokortin kanssa, mut äiti ei haluu lähtee sinne. Joten pitää vaa unohtaa laivalle lähtö haaveet. Ois kyl ihan kiva tehä välillä, jotain muutakin ku vaa istua kotona. Varsinkin nyt, ku on loma. Mut kaikilla mun kavereilla on ihan eri aikaan lomat. En tykkää.

mitäs mieltä ootte, jos värjäisin punaseks hiukset ?

Sunnuntaina mä sit muokkailin noita kuvia. Nukkumisen jälkeen siis. Alukshan mä meinasin etten nukkuis ollenkaa, ennen ku seuraavana iltana, mut sit rupes väsyttää kuitenki. Sit Mallu sano mulle jossain vaiheessa, et Aamunkoi osa2 ois netissä tekstitettynä suomeks ja päädyin kattomaan sitä. Ihana leffa! Tekis mieli kattoo uusiks, mut taidan kattoo ne kaikki leffat tällä viikolla putkeen. Ni en nyt sitä vielä uudelleen kato. Mutta kannattaa kattoa se, jos ei sitä ole nähnyt vielä.

Tänään mut herätettiin puhelinsoitolla vähän yli kakstoista, koska kaveri oli sitä mieltä etten saa nukkua enempää. No eipä se haittaa. Unirytmi vaan korjaantuu, siis jos korjaantuu. Tänään mä oon vaa hengannu yökkärissä ja kattonu Anna Kareninan. Se oli kanssa ihan mielenkiintonen elokuva ja aika jännästi toteutettu. Suurin osa kohtauksista oli kuvattu niinku teatterissa, mut sit ku pääsi sisälle juoneen se oli hyvä. Suosittelen kattomaan senki, jos ei oo nähny.

~Laura

Shoppailua

Hellou Hellou! Ei oo nää aamuherätykset vieläkään mun juttu. Normaalisti mä oon tullu aamuvuorosta suoraan kotiin ja menny päikkäreille. Nukkunu siinä sit sellasen klo 15-19, koska kukaan ei koskaan tuu herättää mua. Tänään mä en tehny näin. Suoraan töistä mä menin shoppailemaan, koska työpäivän aikana mulle tuli sellanen olo et mä haluun, jotain uusia vaatteita ja tavaroita. Alempana on sitten niistä kuvia.

Tänään ja eilen mulla oli siellä työharjottelussa eri ohjaaja, kun yleensä. Maanantaina mun ohjaajalla oli vapaapäivä ja sit tänään sillä oli, joku koulutusjuttu. Onneks sain oikeestaan itte valita kenen kanssa mä teen siellä sitte töitä ja valitsinki sellasen ihmisen kenen kanssa koen tulevani hyvin toimeen, koska eihän siitä muuten tule mitään.

Maanantai oli oikeestaan aika tapahtumarikas päivä hyvällä ja huonolla tavalla. Mä sain ekaa kertaa antaa ruokaa asukkaalle, jolla on PEG-letku. No ei se oo oikeestaan sen ihmeempi juttu, ku laittaa vähän letkuja kiinni, mutta siinä täytyy olla tosi varovainen. Se PEG-letku on kuitenki kiinnitetty sen asukkaan mahaan ja se on pikkasen navan alapuolella. Sitte mulla oli siellä sellanen ylihoitajan infotilaisuus, jossa puhuttiin miten se organisaatio toimii ja tällästä. Sitte ku mä menin sen tilaisuuden jälkeen takas osastolle sain kuulla, että yks asukkaista oli kuollu. Se oli mulle sinänsä sokki, koska mä en oo koskaan aikasemmin kuollutta ihmistä nähny. Mutta se kuitenkin kuuluu lähihoitajan työhön, joten pakko kestää. Ei se sinänsä ees ollu paha tilanne mulle, mutta sen jälkeen kyllä rupesin miettimään kotiin päästyäni paljon asioita. Ja kuitenki ne asukkaat on kuitenkin jo aika vanhoja. Millasia kokemuksia teillä on kuolemasta ? (ei nyt varmaankaan mitään hyviä, mutta siis sillee onko se pistäny ajattelemaan paljon ? ja millasia asioita ?)

Tässä nyt on joku tollanen kuva eiliseltä, ku yritin ottaa mun kampauksesta kuvaa. Enkä ees loppujen lopuks saanu kampauksesta kunnon kuvaa. Kokeilin siis ekaa kertaa nutturan tekoa sillä mun nuttura donitsilla, jonka ostin joulun(?) jälkeen. Mä ostin myös sen Rakkaus -muumimukin, mutta siitä ei oo kuvaa.

Sitte tässä ois näitä kuvia mun shoppailuista. Tuhlasin oikeestaan aika paljon rahaa. Mutta ostin kahet farkuta ja paljon muita vaatteita. Ihan ekanan mun silmiin pisti sellanen valkonen toppi, missä oli glitter teksti "Love Live Laugh" ei nyt välttämättä tossa järjestyksessä. Mut ei se ollukkaa sit kivan näkönen mun päällä. Sit lähin vielä kiertelee. Ja törmäsin tohon beessiin paitaan, jossa on tollaset siivet selkäpuolella. Siinä oli muita samantyylisiä, mutta niissä oli se kuva niinku etupuolella ni jostain syystä tykästyin tohon.

Ja jostain syystä mä aina eksyn joka kaupassa koruhyllylle ja tässä taas tulos. Mut toi on vaa niin ihana ja ajattelin et se sopis ton yllä olevan paidan kanssa. Tää ois siellä ollu myös hopeisena ja yleensä mä ostan mun korut hopeisina, mutta nyt mä tykkäsin enemmän tästä. Siellä ois ollu kans sellanen kiva viiksi -koru, jossa oli teksti englanniks, että kerran naiset ei voi kasvattaa viiksiä ni ostetaan sitten koruna. Oisin niin halunnu ostaa senki, mutta en mä kaikkea voinu ostaa.

Ihan lopuks mä vielä löysin tollasii vähän ohuempia pitkähihasia, jotka on mulle hyvä vaihtoehto, ku mulle tulee niin helposti kuuma. Ostin sitte samantien kaks eri väristä, ku ei noi loppujen lopuks niin pahan hintasii ollu. Siinä oli kyllä muitakin värejä, mut jostain syystä mä päädyin pinkkiin ja mustaan. Vielä pari vuotta sittenhän mä inhosin pinkkiä väriä jostain syystä.

 Siinä vieressä sit oli BikBok, josta mä oon useesti kattonu vaatteita, mutta en oo viittiny ostaa. Oon ainaki kolmena eri kertana kattonu tota alla olevaa villatakkia ja ajatellu et ton mä halusin mutta ei oo varaa. Nyt se oli -50% alennuksessa ja päätin et nyt mä ostan sen!

Kassan vieressä oli kynsilakkoja (toinen mun heikkous, kaulakorujen lisäks). Kattelin niitä siinä hetken vaa sillee pintapuolisesti ja sit toi kultanen pisti silmään. Mä oon jo pitkään ettiny suomesta tollasta kynsilakkaa, jossa on pienten hileitten lisäks tosi isoja ja oon tasan yhen löytäny, mut sen hinta oli joku tähtitieteellinen yli 14€, joten se jäi ostamatta. Siinä vieressä oli kans noita ponnareita ja mähän aina kadotan mun ponnarit ja pinnit, joten ostin sit nyt niitäki.

 Vikana mä suuntasin Lindexille, koska sieltä mä löydän aina farkkuja ja uusia farkkujahan mä oikeestaan lähinki vähän kattelemaan. Kiertelin siinä sit hetken ja sit mun silmään pisti nää harmaanvihertävät (?) farkut. Mulla on ollu melkee aina vaa mustia ja normaalin farkun värisii farkkuja, joten nyt ostin sit vaihtelun vuoksi tälläset. Mun mielestä nää on aika ihanan väriset.

~ Hyvää yötä ja mukavaa viikonjatkoa, Laura.