En oo aamuvirkku

Ihan ekana sanon, että kirjotan tätä postausta puhelimella. En nimittäin  jaksanu avata konetta tänään. Joten pahottelen kirjoitusvirheitä, jos niitä nyt tulee.

Mulla alko jo puoltoista viikkoo sit mun toinen työssäoppimisjakso, joka on tällä kertaa vanhustenkeskuksessa. Mä jännitin ihan hirveest tätä jaksoo, koska mummi on kanssa pitkäaikaisosastolla. Ja sit kans et millasen työpaikkaohjaajan saan. Mitä mä nyt tuolla oon ollu ni oon ihan tyytyväinen mun ohjaajaan, nimittäin on siellä pari sellastaki jotka näyttää jo inhoovan mua. Toinen niistä on onneks tällä hetkellä lomalla ja toisen onnistun ehkä kiertää kaukaa. Muuten ne työntekijät on kivoja.

Toi osastoki on jaettu kahteen puoleen ja oon enimmäkseen ollu vaan sillä toisella, joten tunnen/tiiän vaan puolet asukkaista ja oon sitä mieltä et tuun ihan hyvin heidän kanssaan toimeen, mutta on siellä pari hankalaakin tapausta. Mähän joudun menemään töihin mun ohjaajan vuorojen mukasesti ja hänelläpä onkin pelkkiä aamuvuoroja suurin osa, joten mä joudun herää joka aamu viideltä et kerkeen töihin. Hyi helvetti sanon minä. Mä en todellakaan oo aamuihminen, mutta enköhän mä tästä selviä.

Joululoman jälkeenhän mulla oli vaan kolme viikkoo koulua ja siinä ajassa piti käydä pari etenemisen estekurssia, jotka siis esti pääsyn työssäoppimiseen jos niitä ei ois päässy läpi. Oli muuten pikkasen tiukka aikataulu. En oikeest ymmärrä miks meille tehään noin tiukkoi lukujärjestyksii ja aikatauluja. Ihan ihme toimintaa. No läpihän ne kurssit kuitenki meni eikä niitten kanssa mitään ongelmaa tullu.

~Laura