Käytiin lauantaina 23.3 äidin puolen suvun kanssa juhlimassa mun vaarin syntymäpäiviä Ravintola Jailbirdissä Helsingin Katajanokalla. Meitä oli siellä paikalla 14 henkilöä ja sen takia jouduttiin odottamaan ruokia aika kauan. Muutama meistä nimittäin otti alkupalat ja se viivästytti kaikkien muidenkin ruokailua, joten odotettiin tunti meidän ruokia. Sitten ku ne ruuat tuli ni ne annokset oli iha mitättömän kokoset ja sen jälkeen jäi vielä nälkä. Ja sitä odottaessahan oli tullut jo ihan kamala nälkä. Itte söin ylikypsää härkää ja perunapyreetä tryffeleitten kanssa. Oli se ruoka hyvän makusta, mutta sitä vaan oli liian vähän.
En mä muutenkaan nauti niin paljon näiden mun sukulaisten seurasta, koska suurin osa heistä on kauheita tiukkapipoja. Mun enoki yrittää koko ajan kasvattaa mua, vaikka oon jo aikuinen. Ja sit kuitenki täällä kertaa se itte kutsuu mua "kamerahemmoks". Ihan, ku mulla ei ois nimee. Ärsytti siinä vaiheessa ihan älyttömästi ja sit ku sen omat lapset vaa riehu koko ajan siinä mun vieressä.
Siellä sisällä ei ollu, ku yks selli enää sellin näkönen. Kaikki muut on oikeestaan muutettu hotellihuoneiks tai niille on tehty jotain muuta. Mutta tossa nyt on siitä ainoosta sellistä kuva, aika karunnäkönen.
 |
| Ruokaa ennen meille tarjoiltiin vettä ja näkkileipää |
Tossa kaupunginosassa on mun mielestä kauniita taloja, joten päädyin taas kuvailemaan muutaman siitä lähistöltä.
Mulle on kans nyt tän kahen viime viikon aikana tullu taas joku askartelu into. Se alko siitä, ku mua alko ärsyttää meidän vessan ovessa, sattuneesta syystä, oleva nyrkin jälki. Päätin kehittää siihen päälle jotain, joka peittää sen jäljen. Tällänen peite siihen sit synty.
Sen jälkeen mua rupes kiinnostaa pääsiäiseen liittyvä askartelu. Halusin kans tuottaa iloa muille ihmisille ja päätin askarrella pääsiäiskortteja. Tein ne niille vanhuksille sinne mun työssäoppimispaikkaan. Alhaalta löytyy kuvia niistä korteista. Kävin viemässä kortit sinne paikkaan perjantaina. Toinen mun "omista" asukkaista istu siellä päiväsalissa ja menin juttelemaan hänelle. Jutteltiin siinä hetki ja sitte kaivoin mun laukusta kortin hänelle. Selitin, että olin tehny sen itte ja halusin ilahduttaa heitä siellä osastolla. Huomasin heti kuinka iloseks tämä rouvva tuli, koska hänen perusolemus on vähän sellanen masentuneen olonen. Hän rupesi heti hymyilemään ja sano: "Kiitos, tää on hieno." Oli kyllä ittelläki ihan mahtava fiilis, kun sieltä osastolta lähin, sillä olin saanu niin monet iloseks. Tosi monet kiitti ja rupes hymyilemään. Ja eräs herra avas silmätkin ihan kattoakseen vaan sitä korttia. Ja eräs toinen rouva jonka en kertaakaan nähny sen työssäoppimisen aikana ottavan mitään omiin käsiinsä otti sen mun antaman kortin käteen. Ja mun lemppari rouva ihan halas mua.
 |
| Perjantain asu. |
~ Laura
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti