Päätin nyt tehä puhelimella tälläsen postauksen ittestäni, ku en oikee saa unta ku jännitän sitä huomista ja tääl mun huoneessa on NIIN kuuma D: varmaa taas kerran joku 28 °C .
Niin siis kuka mä oon ? Aika moni ketä teitä tätä nyt varmaa alkaa lukee ni on jo mun kavereita ja tietää musta aika paljon, mutta selitänpähän kuitenki. Ja voi teitä varmaa olla sellasiiki ketkä ei tiiä musta ollenkaa mitää...
Eli tästä lähtee..
Mun nimi on Laura ja oon 18 vuotias helsingissä koko ikäni asunu tyttö/nainen (?) en tiiä kummaks itteni oikee luokittelen viel :D Asun mum vanhempien kanssa viel, koska näin on paljon helpompaa opiskella ku ei tartte stressaa vuokrasta tai tollasista mitää.. Eikä tartte mennä töihin koulun ohella, jota en ees jaksais koska meillä on nii tiukka aikataulu koulussa. Opiskelen siis lähihoitajaks ja oon ylioppilaspohjasella linjalla eli kävin lukion ennen ku päädyin tohon kouluun. Meillä on kouluu joka päivä 8:30-15:45, tosi harvoin opettajat päästää meijät vikoilta tunneilta aikasemmin, joten koulu on oikeesti rankkaa.. Ja mä ku luulin et lukio oli rankkaa :D Mut nyt onneks meillä on syysloma ja sen jälkee on 4 viikkoo ja 2 päivää pitkä työssäoppimisen jakso päiväkodissa (tätä mä oon odottanu viimeset 2 kk).
Mulla on aika huonot välit mun vanhempien kanssa. En oikee pysty puhuu niille mistää, koska musta tuntuu ettei ne ymmärrä mua. Faija on aina niin mustasukkanen musta. Ihan sama mitä teen ja minne meen ni aina ku lähen jonneki ni se on sillee "taas menossa jätkien luo".. Alkaa oikeesti rasittaa tollanen. Ja oon sanonukki sille siitä, ettei sen tarttis vituuilla mulle koko aikaa, joistain olemattomista jätkistä, ni ei se koskaa lopeta. Ja koska se ei lopeta saan yleensä tosi helposti raivarin. Oon kuitenki kaheksantoista vuotias ja silti se kohtelee mua noin. Äitin kanssa mulla on ollu siitä lähien huonot välit, ku mun vanhemmat eros. Eli siitä on nyt noin 7 vuotta (kai?). Sillon ku mun vanhemmat eros äiti syytti iskää kaikesta ja mä olin iskän puolella. Äiti heitti iskän ulos sinä kesänä meijän kotoota ja oli vaihtanu lukot sillä välin ku iskä ja minä oltiin maalla, joten ei päästy enää ees kotii.. Koko ajan oltii kuitenki etitty asuntoo lähempää mun yläastetta. En varmaa pariin vuoteen käyny äitin luona ku kerran kuussa (?) ku olin niin älyttömän vihanen ja pettyny. No kyl meijän välit siinä jossain kohtaa pikkasen paraniki. No sit jossain kohtaa ku olin lukiossa äiti ja iskä palas yhteen, mistä mä en tykänny ollenkaa koska en luottanu äitii yhtää. Ja iskän ja mun välit huononi ku äitin ja sen välit parani.
Oon ollu lukioon asti koulukiusattu. Ala-asteella tokast luokast kolmanteen oli pahinta, koska se mun kiusaaja väitti koko ajan et mä kiusasin sitä, vaikka se itte kiusas mua. Se viel sai osan meijän luokkalaisista puolelleen. No jossain vaiheessa kerroin vanhemmille siitä ja ne ilmotti opelle. Sit jouduttii sellasee keskusteluu missä mä ja se kiusaaja oltii paikalla sekä meijän vanhemmat. Kaikki päätty siihen ku se kiusaaja joutu kotiopetukseen (paha saa palkkansa ?). Sit 4-6 luokilla kiusaaminen ei ollu hirveen pahaa mut jäin aina vähä ulkopuolelle ja mulla oli vaa 2 kaverii. Yläasteella kaikki pahentu taas.. Se oli oikeesti yhtä helvettii. Mua kiusas koko meijän luokka ja varmaa kolme muutaki luokkaa. Ne haukku mua läskiks jne. En tiiä miks en tehny.asialle mitään.. Mua kaduttaa se nyt ihan helvetisti. Koska mulla ei oo itsetuntoo ollenkaa jäljellä niitten haukkumisten jälkee. Sillä mä uskoin ne kaikki. Enää mä en usko, jos joku sanoo mulle jotain pahaa. Sillä mä oon omalla tavallani hyvä ja kaunis, vaikka en ookkaa mikää langanlaiha. Lukiossa kukaan ei kiusannu mua, mut mä jäin aina kaiken ulkopuolelle varsinki ku en juonu enkä polttanu ollenkaa. Mut mä kestin sen.
Just jossain lukion alussa löysin yhen nettipelin, jossa tapasin mun tällä hetkellä tärkeimmät kaverit ja ystävät (te tiiätte itte keitä ootte<3). Nyt oon jo sen pelin melkee lopettanu, mut kaverit on jääny. Vaikka te asutteki kaukana ootte silti tärkeempii ku suurin osa lähellä asuvista. En vaihtas teitä mihinkää, koska ootte tukenu mua vaikeissaki paikoissa ja teille on paljon helpompi puhuu ku monelle irl kaverille. Tai no suurin osa teistäki on irl kavereita, mut nään teitä paaaljon harvemmin.
Tais nyt tulla puhelimella kirjotetuks pikkasen pitkä ja pyydän anteeks kaikkia kirjotusvirheitä mitä täst nyt löytyy, mut tää puhelimella kirjottaminen on vaikeeta ja en oo välttist huomannu kaikkii mitä on tullu.
Nyt mun täytyy kyl oikeesti mennä nukkuu etten aja huomenna kolarii :DD
Täs on viel joku tällänen kuva must, ku olin vähä kuvailee ulkona. (en nyt sit tiiä mihin kohtaa se tulee ku en oonä koskaa ennen kirjottanu puhelimella postausta).
~Laura
<3 Respect
VastaaPoista