Juhlaa vai työtä ?

Taas yks viikko lähempänä vuoden loppua. Mun piti eilen jo tulla taas kirjottelemaan, mutta kas kummaa mä nukahdin melkeen heti kun tulin töistä kotiin.

Mutta siis sunnuntaina oli isänpäivä ja mä vietin isänpäiväni vaarini luona syömässä puolen suvun voimin. Tää on ollu meillä perinteenä jo siitä asti, kun mä olin pieni. Ei paikalla ollu, ku 3 perhettä + vaari = 14 ihmistä. Siellä oli sitte vähän tungosta, kun kaikki ahtautu pieneen olohuoneeseen. Mutta tunnelma oli silti ihan kiva. Siellä oli mun eno ja sen perhe. Niillä on 4 lasta ja aina ne nuorimmaiset ujostelee ihan hirveesti ja sit jo ku ollaan lähössä pois tai no tunti ennen sitä ne alkaa tutustumaan (taas kerran). Ja sit ku on aika lähtee ni ne ei haluiskaa pois. Vanhempi niistä tytöistä ei aluks suostunu tulee ees halaa mua ja tällee, mut ihan lopussa se ei suostunu ees lähtee mun sylistä pois. Syötii mustikkapiirakkaa ja mä lähin viemää lautastani pois, ni se tyttö söi nopeesti omansa ja lähti äkkii mun perään. Ja ikäähän tällä tytöllä on n. 2 vuotta.

Naama kuva sunnuntailta.

Oltiin siellä vaarilla kahesta puol kuuteen. Kaikista kivointa oli se et ne kaikki pikkulapset oli tulossa kipeiks eli mullakin oli suuri vaara sairastua taas. Kaikista pienimmällähän oli jo kuumetta varmaan joku 38 astetta ja sekin loppujen lopuks nuojas mun sylissä vähän aikaa. Mutta en valita. Ne on niin sulosii ja nään niitä kuitenkin aika harvoin. Enkä tullu kipeeks.

Asukuva sunnuntailta.  Oli myös mustat farkut. Kyllä hieno kukka keskellä naamaa.

Maanantai mulla oli ihan normaali työpäivä eikä nyt mitään erikoista tapahtunu. Tänään mulla oli sit ensimmäinen näyttöpäivä, jota jännitin ihan älyttömästi vaikka tää päivä oli ihan normaali päivä sinäänsä. Tai siis tein ihan samoja juttuja, ku aikasemminki. Kyl mua silti jännittää ihan älyttömästi et miten se mun ohjaaja mut arvioi. Mut onneks se on ihan sika reilu, nimittäin esim mun liikkamaikka ilmotti mulle viime viikon maanantaina, että joudun tekemään yhen liikka jutun tuolla mun harjottelu paikassa. Tämä kaikki vain sen takia, että olin yhden päivän kipeänä, kun meillä ois ollu koulussa sellanen temppurata juttu eskari ikäsille lapsille. Olin kyllä suunnittelemassa sitä ja testattiinki se muitten oppilaitten kanssa. MUTTA EI NI EI. Onneks se mun ohjaaja sano et voin tehä sen sen puolesta sillee et kirjotan sen yhestä aikasemmasta sellasest liikka kerrasta jonka se oli suunnitellu ja se viel jopa auttaa mua tekee sen. AH! Onneks se on niin ihana tyyppi. En välttämättä tietäs mitä teksisin, jos se ei ois mun ohjaaja. Muutenki ne työkaverit on aivan mahtavii.

Hehe. Iskä oli yhtenä aamuna vähän yrittäny kuvaa mun kameralla.

~ Laura