maanantai 16. helmikuuta 2015

Paljon on tapahtunut

Niin paljon, että en edes tiedä mistä alottaa.

Aloitetaan ehkä kaikista isoimmasta jutusta, mitä mulle on tapahtunut tässä viime aikoina. Elikkäs minä sain töitä! Vähän yli puolen vuoden hakemisen ja monien työhaastattelujen jälkeen sain vihdoinkin töitä. Oon siis nykyään päiväkodissa töissä 3-5 -vuotiaiden ryhmässä. Päiväkoti on mulle mun ihka ensimmäisestä työharjottelupaikasta. Paikka on siis mulle jollain tapaa tuttu. Tänään alko kolmas viikko töissä ja tää joka iltainen väsymys heti töiden jälkeen alkaa pikku hiljaa helpottaa. Tähän mennessä on tullu nimittäin nukuttua joka päivä muutaman tunnin lue kolmesta neljään tuntiin päikkärit. En vaan ymmärrä mikä siinä on, että päikkäreiltä en vaan pysty heräämään kellon soittoon. Vaikka laittaisin sen soimaan, en vaan herää siihen. Onneks pitkät päiväunet ei vaikuta mun yöuniin.

Onhan se ihan kiva saada vakituinen päivärytmi, sillä työttömänä saatoin nukkua yhteen tai kahteen välillä jopa neljään. Siinä se päivä oli sitten menny kokonaan jo oikeastaan ohi. Nyt rytmi on aamulla 6-9.20 välillä töihin ja viimeistään 17.30 kotiin. Sen jälkeen teen mitä haluan, tähän mennessä se on ollut nukkumista. Mutta pikkuhiljaa, kun saan paremmin rytmistä kiinni niin saan varmasti tehtyä paljon enemmän.



Töissäkin on tapahtunut paljon kaikenlaista ja siitä voin kirjottaa myöhemmin postausta, jos ketään kiinnostaa. Oon myös käyny Lahdessa ja siitänkin on tulossa omaa postaustaan. Sekä shoppaillu pitää kattoa, jos jaksan kuvata ostoksia.

Työn hausta vielä sen verran, että hain töitä varmaan heinäkuun lopusta asti aktiivisesti ja omilta vanhemmilta saanu aika paljon kaikennäkösiä kuittailuja asiasta, kun mulla ei ollu töitä. Mä tein koko ajan parhaani töiden saamisen eteen. Se, jos ei riitä niin en tiedä, mitä mä voisin enää tehdä. Hirveesti en voi työkkärille antaa kehuja niiden toiminnasta, sillä sieltä luvataan alle 25-vuotiaille työpaikka noin puolessa vuodessa, jos en väärin muista.  Mä kävin sitä kautta muutamassa työhaastattelussa siinä se. Kaikenlisäks oon puhunu kaks kertaa työkkärin, jonkun työntekijän kanssa. En edes mun vastaavan työntekijän kanssa, koska ne ei ees tietäny sitä sillon. Niiden piti soittaa mulle viime vuoden puolella, mutta koskaan sitä soittoa ei kuulunu ja seuraavan soiton ne ilmotti tulevan, joskus toukokuussa.  Ihme toimintaa. Kaikenlisäks ne vaan totes, että mun asiat on ihan hyvin mallillaan eikä mitään erikoista tarvii tehdä. Myönnän, että oisin ittekkin voinu ottaa sinne yhteyttä, mutta ärsytti vaan niin kamalasti. Ja kuitenkin loppu hyvin kaikki hyvin mulla on nyt töitä. Pakko saada vaan ajatuksia purettua välillä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti