What's up

Miten voikaan pienen pieni flunssa viedä niin pahasti voimat? En vaan oikeesti käsitä. Viime viikon keskiviikkona se alko. Kurkku oli vaan ihan vähän kipee ja seuraavana päivänä nousi lämpö. Vaikka se oli todella pientä lämpöö, se vei kaikki voimat. Makasin kolme päivää putkeen sängyssä kattomassa puhelimen kautta Netflixiä. Vaikka lämpö katos jo viikonloppuna, nuha jäi ja sekin on vieny voimia ja oon sen takia vaan laiskotellut kotona. Oon järkyttynyt siitä, miten monta eri sarjaa oon tässä ajassa saanut katottua. Kaikkia en ees muista, mutta yks parhaista oli Drop Dead Diva.

Mitään sen kummempaa ei oo tässä viimesen yhentoista päivän aikana tapahtunu. Tänään sain jo kuitenkin otettua itteäni niskasta kiinni ja kävin vähän shoppailemassa ja postissa. Vaikka kiersin Itiksen kaikki kaupat läpi en ostanu oikeestaan yhtään mitään, en siis yhtään mitään.

Kuvina tässä postauksessa on mun noin 5 -vuotiaan serkun ottamia valokuvia meillä, kun he olivat käymässä meillä välipäivinä. Se innostus ja onnellisuus, joka tytön kasvoilta paistoi kameraa käyttäessä. Hän kuvasi siis mun pokkarikameralla, josta kuitenkin loppui akku kesken kaiken. Sen jälkeen me kuvattiin yhdessä järkkärillä. Hän käskytti velijään ja siskoaan menemään kuvaan tietyllä tavalla ja sen jälkeen otettiin yhdessä kuva. Loppujen lopuksi hän kävi jopa sanomassa äidilleen, että haluaa jäädä meille asumaan. Se oli niin söpöä ja olin ihan otettu. Nähtiin nimittäin varmaan ekaa kertaa vuoteen. (viimeinen kuva taitaa olla hänen veljensä ottama.)