Ratikka lähti Mikonkadun tilausajopysäkiltä. En ollu ihan varma mistä se lähti joten menin sinne jo puol tuntia ennen koko ratikan liikkeelle lähtöä. Oli tosi jännä kokemus päästä ratikkaan kuuntelemaan musiikkia , osallistumaan arvontaan ja syömään herkkuja sekä tietysti juttelemaan Diandran kanssa ja kuuntelemaan parin biisin mittaista akustista konsettia.
Ratikassa oli niin monta ihmistä, kun istumapaikkojakin oli. Jokaiselle penkille oli asetettu meitä varten valmiiks kangaskassit, jotka sisälsi kaikkea pientä kivaa muffinsista t-paitaan. Arvonnassa palkintoina oli matkakaijuttimia, Dynamiittii -levyjä ja pääpalkintona oli kaks Lumia -puhelinta. Toisen puhelimen voitti tosi söötti pikkutyttö, jolle koko puhelin taisi olla ensimmäinen. Ja mä voitin sen toisen. Olin ihan fiiliksissä, kun en yleensä voita mitään.
Koko iltapäivä oli mun mielestä ihan mahtava. Sain kuulla koko Didin levyn ennen muita, pitää hauskaa, jutella Didin kanssa ja kuulla Didin viel esiintyvän livenä. En vaan voi sille mitää, mutta Didillä on vaa ihan mahtava ääni ja parhaiten sen mahtavuus tulee esiin livenä. Muutenkin sain Didistä ihan mahtavan kuvan, kun hän jutteli kaikkien ratikassa olleiden kanssa. Ja siinä vaiheessa kun Didi itse saapui ratikkaan hän kävi tervehtimässä kaikkia ratikassa olevia ihan henkilökohtaisesti.
Kuten otsikkokin jo viittaa, että olin aika onnellinen ton iltapäivän ajan. On se vaan jännä miten noin pienetkin asiat pystyy tekee niin onnelliseksi. Vaikka mun ympärillä oli ihan tuntemattomia ihmisiä, mulla oli kuitenkin hyvä fiilis. Diandran kanssa juttelustakin jäi sellanen fiilis, että hän oikeesti välittää ja häntä kiinnostaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti