Omaa aikaa

Toissa viikonloppuna päätin ottaa ittelleni omaa aikaa ja lähdin yksinäni kaupungille kiertelemään fiiliksen mukaan. Kuvasin Snapchattiin paljon kuvia, joita en kuitenkaan kaikkia sinne julkaissut. Osa on siellä julkaistuja, osa ei. Tän idean sain Tanjalta Maailma Nauraa Mukana -blogista ja mun mielestä tää on tosi kiva idea, sillä puhelin on koko ajan esillä ja saatavilla. Snapchatissä mua voi seurata nimellä lauraahello

Päivän sää ei ollut mikään miellyttävä, mutta kauppoja kierrellessä se ei haitannut. Lähdin aika myöhään liikkeelle, mutta mulla oli jonkin näkönen suunnitelma mitä teen. Mä olen kuitenkin niin taitava, että onnistuin myöhästyin omasta suunnitelmastani tai no bussista. Laittauduin pitkästä aikaa kunnolla. Onneksi seuraava bussi tuli kuuden minuutin päästä.

Ihan ekana kävin lunastamassa leffalipun ja siitä suuntasin shoppailemaan. Mulla kävi tosi hyvä tuuri ja löysin itselleni parinkympin puhelimenkuoret eurolla. Olin ihan fiiliksissä.  Kaupungilla oli omalla tavallaan nättiä, kun siellä oli sumuista. Mystinen tunnelma.

Koska ruokahan on tärkeintä siitä tarvitsee monta kuvaa. Hehe. Burger Kingissä on käytössä tollaset hälyyttimet, joiden soidessa voi hakea ruokansa. Mä säikähdän oikeasti joka kerta, kun toi pärähtää. Noi uudet kanaranskalaiset on hauskoja. Ne maistuu itseasiassa ihan nugeteilta, mutta siinä on erilainen kuorrutte ja mausteseos.

Kävin pitkästä aikaa elokuvissa yksin. En oo eläessäni käynyt, kuin maksimissaan yhden käden sormilla laskettavan määrän. Omalla tavallaan se on jotenkin niin jännää, mutta silti niin normaalia. Kävin katsomassa viime syksynä ensi-iltansa saaneen 007 Spectren. En oo koskaan aikaisemmin käynyt elokuvateatterissa katsomassa James Bondia, enkä ole edes niitä kaikkia uusimpia nähnyt. Tää oli kuitenkin tosi hyvä ja jännä.