Voisin oikeesti kuvitella työskenteleväni päiväkodissa opiskelun jälkeen. Oon nimittäin viihtyny tuolla tosi hyvin ja saanu lapsiin kontaktii. Ne jopa uskoo mua! Tylsäks se kyl vähän käy, ku joka päivä on sama rytmi. Eka lapset tulee sinne, aamupala, hetki leikkii, aamupiiri, sit leikitää sisäl tai ulkon, sit ruokapiiri, syömää, nukkuu (eli mä vaan istun siel), ehkä hetki leikkii, välipala, leikkii ulkon tai sisäl, sit lapsii tullaa jo hakee. Lapsillehan toi tuo turvaa jä käsityksen jonkulaisesta ajan kulusta, mut aikuiselle se voi pitemmän päälle olla vähä tylsää.
Eipä tässä muuten oo ollu mitään ihmeellitä. Oon vaa ollu nyt jo monta viikkoo aina ihan helvetin väsyny, ku tuun koulusta kotiin, joten oon nukkunu tosi monesti päikkärit. Sit on taas yö unet menny myöhäsemmäks, jos oon onnistunu nukkuu monen tunnin päikkärit. Tosi monesti oon nukkunu aina kolme tuntii ja se nyt on vähän liikaa. Pelkään vähän et sit ku palaan takas kouluun, et mitä mun läksyjen tekemisestä tulee, jos mua väsyttää noin paljon ja meen aina nukkuu päikkärit.
Nyt on taas kipee olo, mut toivon et tää menee ennen maanantaita ohi. EI mulla oo varaa olla enää yhtää pois tuolta, muuten joudun korvaamaan päiviä. Ja nehän sit korvataan koulu aikana eli jäisin opiskeluissa jälkeen. RAAAAH.. Kauheen stressaavaa.
Tänääki oon vaa lagannu kotona ja toivonu etten tuu kipeeks. Oon vaa hengaillu täällä yökkäri päällä ja kattonu tv sekä dataillu. Kävin mä ihan pikkase parvekkeella kuvailee ku siel oli kivan pimeetä ja kynttilä. Ni se näytti kivalle.
Ei oo tullu ees hirveesti kuvailtuu nyt mitää koulun alun jälkee. Yleensä mä kuvasin melkee päivittäin tai vähintää kerran viikossa. Mihin mun voimat ja jaksaminen on kadonnu ? Ennen jaksoin kuvata vaikka kuin paljon. Kuvaamista mä kyllä vielki rakastan, mut en vaa oikeest jaksa lähtee kuvaamaan. Harmittaa tosi paljon, koska nytki syksyllä luonto oli täynnä kaikkii ihanii värei. Noh.. Pitää kattoo jos vielä löytyis voimii kuvata enemmän.
Näkymä parvekkeelta. |
~Laura
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti